Kauniita muistoja

Muistan kun noin kakkosluokkalaisena pikkutyttönä kävelin silloisen noin kakkosluokkalaisen pikkuisen ystävättäreni kanssa koulusta kotiin päin. Päivä oli kaunis ja me keskustelimme yleisesti pienten tyttöjen suosimista aiheista.

Kuten siitä, että entä jos kaikki muut ihmiset paitsi me kaksi ovatkin robotteja.

Mistä sitä tietää?

-i

Kahdestoista tammikuuta, saavutuksia ja kissa.

Okei. Kohta tammikuu on jo melkein puolessa välissä, joka tuntuu miusta täysin oudolta, koska olen täysin tammikuuvastainen ihminen ja tänä vuonna ei ole vielä tullut syytä perinteiseen valitukseen. Tammikuu on kamalin kaikista ja varmasti pisin kuukausi ikinä, mutta nyt se on vaan lentänyt kivasti jo tänne asti. Yksi syy saattaa olla että mie vieläkin odottelen kunnon talvea, sitä kun kiroaa posket ja korvannipukat kuuhun asti kylmän takia, ja kun pakkanen maalaa taivaankannen päivän mittaan syvimmästä sinisestä verenpunaiseen. Nyt on kuitenkin sunnuntai, ja mie alan vähitellen ymmärtää meillä olevan enää about 11 koulupäivää abivuotta jäljellä, ja että en voi mitenkään kutsua näitä päiviä arkisiksi vaan miun pitäis nyt osata pysähtyä ja nauttia.

Saavutuksia ja saavutuksia, miten ne nyt voi määritellä. Mie olen vihdoin ymmärtänyt Tumblrin käyttöehdot, tai lähinnä sen miten voi reblogata. Kynnet on asiattoman pitkät ja lakkaan niitä ihan sen takia ettei ne näyttäis niin pitkiltä, eikä miun tartteis vaivautua perfektioimaan niitä lyhyemmiksi. Näppistä on kylläkin hirmu vaikea käyttää, joten ehkä miun tarttee kohta hyväksyä totuus. Netistä saatiin puinen arkkupöytä hintaan 25 euroa, eli ihan saakelin halvalla verrattuna uusiin mutta huonompilaatuisiin vastaaviin. Se maalautui sitten marjapuuroksi, samoin kuin minun kädet. Posti toi Death Note -boxin, kaikki 37 jaksoa, ja mie olen kamalan iloinen. Anteeks pakko fanittaa ihan vähäinen hetki...          Aand my mind is back. Fanitus on ehkä parasta, vaikka se onkin kamala termi. Niin ja mie oon pelannu pokemonia nyt yhteensä 53 ja puol tuntia joulukuun 27. päivästä lähtien. Ehkä suurin saavutus ikinä.

Ja nyt koska mie löysin miun koneelta kuvia kissasta, ja koska kissat on hienoja eläimiä:

 

 

 

Vitsi kun miun elämä on niin kiinnostavaa

 

-i

Hurjaa

Mie olin tänään miun nuorimman serkun synttäreillä, se täyttää kaksitoista ensi viikolla. Mie istuin varmaan puol tuntia sohvalla ja se serkku tökki miuta. Tökki. Istuin puol tuntia tökittävänä ja mietin että mitä mie oikein teen täällä. Sen jälkeen istuin puol tuntia autossa tuijottaen kattoon, kunnes havahduin ulkona olevan sumun määrään ja siihen miten hienolta katuvalot näytti siinä sumussa.

Ei vitja nyt.

-i

Hei taas.

Kello on vartin yli kaks ja sekä ulkona että sisällä on pimeää, vain muutama joulukynttelikkö aulassa ja miun kaksi vakkarivaloa on päällä. Nyt on viides tammikuuta. Miuta rupesi inspaamaan. Mie rakastan sitä tunnetta, joka tulee aika usein yöllä. Tiiäthän, sitä että kaikki on kivaa ja menee hyvin ja kaikki vaan inspaa koska jos ajattelee iloisesti niin kaikki kanssa on iloista. Ja mie rakastan myös sitä ajatusta että tää fiilis jatkuu aamulla ja mie herään pirteästi ja voin olla inspiksissä.

Miun hiukset alkaa tuntua likasilta jo nutturan läpi, joten ehkä nyt vaan nukun ja painun suihkuun heti kun herään ja ehkäehkä mie oon hyvällä tuulella sen jälkeen. Kylmä vesi on aina hyvä fiilismuutoslaite.

Spotify on paras ja niin on Crunchyrollkin vaikkakin ehkä hetkellisemmin. Hei taas.

-i