This is the change I wanted.

Tein sen vielä tammikuun aikana. Sen minkä lupasin itselleni. Muutin yläkertaan. Minun ranne ei kylläkään pitänyt ja nyt siihen koskee. Toisaalta nyt on koko yläkerta ja parveke ja kaikki, joten kyllä ranne oli uhrattavissa tämän vuoksi.

Minun ihana synttärikiivi

En malta odottaa kevättä että voin siivota parvekkeen. Yritän hankkia sinne sellaisen jättikukan jättiruukussa. Kamalan vaikea kirjoittaa rannetuen kanssa kun ei voi taivuttaa kättä.

-i

Yrittänyttä ei laiteta

Piimäjäätelö mustikoilla. Se on hyvää. Ja se teki miusta hyperaktiivisen ja haluan vaan huutaa ja tanssia ja juosta seinään.

Yritin piirtää. Päädyin lumimyrskyyn eksyneeseen jääkarhuun. Joka on näkymätön. Enkä laita siitä kuvaa, kiitos vain.

Yritin tehdä kirjallisuusesseetä. 'Kohta' on lempisanani.

Yritin kuvata. Oli liian pimeää.

Yritin siivota. No en kyllä edes yrittänyt.

Yritin laulaa musiikin mukana. Se ei mennyt hyvin joten muistan nyt aina laulaa vain mielessäni. Ja hiljaa.

Yritin kirjoittaa blogia. Muutaman aikayksikön kuluttua verbi 'yrittää' alkoi kuulostaa typerältä.

Taidan mennä syömään lisää sitä jäätelöä.

-i

Kaikki on turhaa

Onko? Miksi appelsiini on appelsiini ja leijona on jalopeura? (Oikeasti, mistä se jalopeura tulee? Palaan siihen myöhemmin.) Miksi on olemassa musiikkia ja miksi se on kivaa? Miksi tein toteamuslauseen ja heti sen jälkeen alan kumoamaan sitä? Miksi miksistä tulee koko ajan miski? Miksi on kaikkea hauskaa jos kaikki on turhaa?

Se oli Piisamirotta jolta opin kaiken olevan turhaa. Mutta Piisamirotta onkin filosofi. En luota filosofeihin. En luota myöskään psykologiaan. Okei no luotan psykologiaan aina välillä. Mutta en pysyvästi, koska silloin kaikkeen liitty aina jollain tavalla lapsuuden kokemukset ja isäsuhteet. Haluan pitää itselläni mahdollisuuden puhua myös sattumasta ja siitä että joskus voi yksinkertaisesti päättää olevansa onnellinen.

Jalopeura-aika. Jos mie saisin joskus leijonan niin nimeäisin sen Joonataniksi. Sen takia kun ne vain käy jollain tavalla yhteen, Joonatan ja leijona siis. Jalopeura taas on kauhean hämmentävä sana. Onko leijona jollain tavalla jalompi otus kuin peura. Peuraa astetta jalompi eläin muuttuu automaattisesti leijonaksi. Sen takia ei koskaan voi olla olemassa jaloja peuroja, huonompi homma peurojen kannalta.  Jos leijonasta tulisi Joonatan niin jalopeuran nimeäisin kyllä Kansalaiseksi. Kansalainen jalopeura.

Piisamirotta oli typerys väittäessään että kaikki on turhaa, eikä selvästikkään ajatellut niitä kaikkia leijonia ja kansalaisia jota tekevät maailmasta leijonaisen ja kansalaisen.

Viikonlopun aikana tutustuin johonkin mistä en vielä tiennyt ja melkein jo fanitin. Youtube on kaveri. Melkein on ystävä jo.

- i

Sininen vai vihreä

Suosittelen vahvasti A.A. Milnen Nalle Puhia. Rakastan sitä ja mie oon selkeesti ottanut siitä vaikutteita pienenä. 

"Asia on näin", hän sanoi. "Kun hankkii hunajaa ilmapallolla, oleellista on että ei anna mehiläisten huomata, että joku on tulossa. Jos tulijalla on vihreä ilmapallo, ne saattavat ajatella että hän on osa puuta eivätkä huomaa häntä, ja jos hänellä on sininen ilmapallo, ne saattavat ajatella että hän on osa taivasta eivätkä huomaa häntä. Nyt herää kysymys: kumpaa ne ajattelevat varmemmin?" "Eivätkö ne sitten huomaa sinua ilmapallon alta?" kysyit sinä. "Ehkä huomaavat, ehkä eivät" sanoi Nalle Puh. "Mehiläisistä ei koskaan tiedä." Hän ajatteli hetken ja sanoi: "Yritän näyttää pieneltä mustalta pilveltä. Silloin ne hämääntyvät."  "Ota sitten sininen pallo", sinä sanoit, ja niin päätettiin.

Miun kengät liukastelivat tänään ja mie niiden mukana. Tai ehkä ne vain olivat alkomahoolin alaisina. Joka tapauksessa vältyin kaatuilulta liukkaampaakin liukkaammalla jäällä  mutta heti normaalilla tiellä kaatuilu saavutti miut. Tai siis kenkäni. En aio kertoa montako kertaa liukastuin.

-i

Boheemi silakka?

Löysin tällaisen tekemäni listan jostain vuoden takaa:


"Must try!

Lettinuttura
Viuhviuh-ponnari
Kaksoisylösalasletti
Boheemi kala
Labyrinttiletti
Kiekura + kiekura = kiekurA

Converse
Moustache
Toxic
Ankkuri

Pallolaite
Siveltimen tuhoaminen"

Hyvä muistilista oli taas. Toisaalta tiedän edelleen mitä noista suurin osa tarkoittaa, joten ehkä se olikin toimiva?

Googlasin typeriä sanontoja. Löysin: "Meni silmään kuin silakka." Nauroin. Maailman typerin sanonta , mitä sen pitäis tarkottaa? Eikös vain sanonnat yleensä perustu joskus käyneisiin asioihin ja kokemuksiin? Kenellä nyt on oikeasti mennyt ikinä silakka silmään? Ja miten se on mahdollista...? Silakoista miullla ei ole ikinä ollut mitään kummempaa mielipidettä, paitsi että ne ei ole hyviä tomaatissa. Nyt ne laski reippaasti ainakin märkä-lapanen-naamaan-tasolle. Hyvin tehty silakat, en luota teihin enää.

Bongasin internetin syvistä kiekuroista nokkaeläimen nimeltä Matthias. Pidin siitä nimestä ja hauska kaveri. Harmi että katosi niihin samoihin kiekuroihin neljän sekunnin jälkeen. No ei ollut harmi, tylsä heppuli oli Matthias. Eikä ollut edes nokkaeläin. Mutta nimestä pidin silti.

Mietin että olis hauskaa tehdä vaikka kuukausittain tai ehkä jopa viikoittain joku sellainen säännöllinen teksti. Viikkokatsaus. Yksi päivä kellonaikojen mukaan. Elämäesittely. Piirrustuspostaus. Kaipaan jotain pysyvää ja säännöllistä. Ehkäpä.

-i

Tuut... tuut... tuut

Haloo, Helsinki? Minä täällä. Juu. Juu eipä tässä mitään. Mites sinne? Aijaa. No ompa outo juttu. Niin mie vaan sitä että muista varoa heikkoja jäitä. Nii ei mitään kummempaa, ajattelin vaan että muistatkohan. Joo okei pidä naskalit lähellä jooko? No ei oo noloo. No ei oo, usko pois. C'mon nyt Helsinki! Noniin kiitos. Okei näkyillään sitten hiihtolomalla juu. Hyvä juttu. Juu juu heippa.

Kadut oli Helsingissä jäässä ja löysin pyöreitä noppia jotka selvästi tuo onnea. Nukkuminen meni taas hyvin (nope) ja kamalan maukkaita oli klementiinejä. Taas kerran yhdentoista maanantaiaamu pelastaa huomisen. Junat osoittautu kavereiksi ja oli kyllä kivaa aktiivisesti olla. Miulle alkaa tulla sellanen olo että itekin jo ärsyynnyn tästä sekavuudesta joka kuitenkin asuu miussa yhtäjaksoisesti. Aika ristiriitaista.

Se ranskalainen Bonsaipuu itää! Se on selviytyjäluonne.

-i

Paras

 Tänään on perjantai. Olin yhtäkkiä kamalan onnellinen aamujäällä ja hymyilytti vain. Kuuntelen ja ajattelen. Hieno perjantai.

"Tänä päivänä tassuista laulun teen, 

se liittyvi kuonoon kultaiseen.

Tämä kaikki aaltojen avulla ui

ja rannalla seisoja ihastui,

sillä tapahtuu kovin harvoin että

tulee armas ystävä pitkin vettä"

- Elina Karjalainen, Uppo-Nalle 

Tänään ihmiset inspaa, -i

Kello näyttää viittä vaille Italia

Mie mietin että pitäisköhän alkaa pitää päiväkirjaa. Ei siis sellaista "Rakas päiväkirja, tänään meillä oli koulussa fiikus ja Olle sanoi minulle päivää nyyhkis" tyyppistä. Vaan sellasta että mitä mie aina ajattelen päivän aikana. Se siis kulkisi koko ajan mukana joku kätevä ja pieni. Siihen voisi sitten aina kirjata ylös kaikki ideat, oudot ajatukset ja naurunaiheet. Parhaassa tapauksessa mie saisin käsiteltyä asioita, kerrankin spontaanit (ja hyvät?) keksimiset pääsisi pidemälle kuin ajattelutasolle ja maailmasta tulis parempi paikka elää. Huom. parhaassa tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa se viaton vihkonen luultavasti kytkis päälle itsetuho-ominaisuutensa ja kaikki räjähtäis. Luulisin että jotain tältä väliltä olis ihan okei.

Se riemu minkä yhdentoista aamut voivatkaan herättää minussa. Oijoi. Loin juuri uniikin runon huoneeni aika-avaruus-ulottuvuuden pohjalta: 'Lattialla on kattila.'

"Sleeping in my car - I will undress you

Sleeping in my car - I will caress you

Staying in the back seat of my car making up." 

- Arvon radio, saanen puhutella. Mitä juukelispuukelista?

- i

Kiitän sinua Jack Johnson

Kesän tuoksua bongattu citymarketissa. Huomasin sen myös vaatekaapissa ja mielessä.

Olin päättänyt herätä yhdeksältä jolloin ehtisin vielä hönäillä ainakin tunnin ja sen jälkeen tehdä tehokkaasti asioita ja sanoa hyvällä omallatunnolla että oli tehokas aamupäivä. Seuraava suunnitelma oli herätys viimeistään kymmeneltä jolloin hönäilylle varattu aika lyheni huomattavasti. Heräsin tänään klo.11.30 ja sain raahauduttua reilusti kahdentoista jälkeen syömään. Mutta koska kukaan tätä tekstiä lukeva ei saa sitä todistettua voin yhtä hyvin valehdella olevani hyvä ja aamupäivätehokas ihminen. Siinä vaiheessa koko blogista menisi maku ja kaikki kävisi kamalan tylsäksi. Luultavasti. Ei voi koskaan tietää mutta en aio silti kokeilla.

Tammikuu on kamalin kaikista. Se on maailman pisin. Se huijjaa uskomaan kevääseen tietäen samalla että jossain vaiheessa helmikuu kuitenkin tulee ja pilaa sen utopian. Nauraa vielä päälle. Mutta nyt on jo viides päivä ja se osoittaa tammikuun olevan yhtä kuolevainen kuin ihminenkin. Tai ainakin se on vain kerran vuodessa. 2013 kuulostaa paremmalta kuin 1012. 13 lupaa jotain. Uutta alkua? Nääh. Onnea koko vuodelle? En usko. Se on vaan siistimpi kuin kaksitoista. Ja se riittää miulle. Se tuo arkistoon uuden kansion.

Tanssin valssia tiellä ja pidän kilpikonnasta kaulassa. 

Terkkuja jollekkin tai kaikille, -i