Saako olla onnellinen?

Onnea on

• Kilpikonnat
• Se kun tajuaa olevansa onnellinen
• Sellainen hymy jota ei voi estää
• Ihmiset, jotka myös ystäviksi lasketaan
• Se kun Vampire Weekendin Campus lähtee soimaan taustalla
• Kaikki ne ihanat taustamusiikit kappaleissa
• Parhaat leffat
• Suunnitelmat
• Haaveet
• Tehokkaat lauantait
• Ihanuus
• Pihlajanmarjat
• Värit
• Valot
• Ulkomaailma
• Illat
• Kirkkaat iltapäivät
• Se kun on yksin kotona ja voi kuunnella musiikkia kovalla
• Jäätelö
• Connection
• Se kun tietää mitä toinen ajattelee
• Se kun tietää toisen tietävän mitä itse ajattelet
• Nauru
• Huonot vitsit
• Merkit ilmassa
• Se kun tietää mitä haluaa
• Hönäily
• Sekoilu
• Tajuaminen
• Se kun haistaa seuraavan vuodenajan ilmassa
• Se kun huomaa että on syksy
• Se kun voi alkaa käyttää lapasia
• Lapaset yleensä
• Tennarit
• Yllätykset
• Kotiinpaluu
• Halaukset
• Se kun voi olla myös hiljaa
• Typerät eläimet
• Auringon kimallus järvessä 

 -i

Lähtölaskenta perjantaihin

Joskus mie vaan suunnittelen seuraavia päiviä paljon yksityiskohtaisesti. Mie yritän saada niistä huomisista hyviä päiviä, koska illalla on aina hyvä mieli ja sillon voi suunnitella. Yleensä just perjantaista yrittää tehdä hyvää, koska perjantai on itsessään jo positiivinen asia, niin ehkä siinä on sitten vähemmän työsarkaa. Mie kävin saunassa ja tein kaikenlaista ja sitten kun herään aamulla niin ensimmäinen ajatus on varmasti että: "Turhaa. Typerä aamu. Typerä iltatoimenpide. Typerä koulu. Typerä herätys. Typerä kaikki. Menkää roskiin ja syökää päänne ja menkää sitten uudestaan roskiin. Kaikki te." Ja sitten noin kolmen minuutin päästä tästä mie huomaan että oijoi kun ei olekkaan ihan niin typerää ja aamuajatukset on kauheita.

Illat on kivoja, mutta niin on aamutkin jos kaikki menee oikein. Niin tapahtuu kuitenkin harvoin.

Mie toivon että huomenna paistaa aurinko ja hengitys huuruaa. Olen aika varma että sataa.

32 minuuttia, i

Tänään.

Tänään. Tänään kun olin kotimatkalla kotiin paikasta joka ei ollut koti, huomasin että kaukana kaukana poissa rautatiesillan toisella puolella paloi lämpimät oranssit katulamput ja meidän puolella ei. Miksi? Onko silta uusi Berliinin muuri ja me hiimaillaan täällä kämäsellä itäpuolella harmaudessa Neuvostoliiton vallan alla, kun ne lännessä istuvat lämpimien valojensa keskellä syöden jenkkipurkkaa niin paljon että vatsa tulee kipeäksi ja kuuntelevat uutta menevää musiikkiansa? Miten epistä. Toisaalta historia on saattanut tunkeutua minun mieleen ja aivopesee juuri parhaillaan niin tehokkaasti kun vaan pystyy. Historia mene POIS en kaipaile sinua nyt. Typerä mieli. Katuvaloista puheen ollen on ehkä ihaninta sukeltaa alikulusta sinne toiselle puolelle ja saapua valojen ihmemaahan verrattuna niihin toisen puolen laimeisiin valoihin. If you know what I mean.

Tänään minulle sanottiin että minun pitää toimia (myös lähiaikoina olen tätä kuullut). Toimi, sanoo aivotkin, mutta en pysty, en pysty en halua en voi ei pyge. No ehkä haluankin. Mutta se ei ole todistettavissa. Ja te tietyt ihmiset, tämä ei ollut merkki sönkkäämiseen tai epäsönkkäämiseen tai unitoimenpiteisiin tai undulaatteihin. Noloja ollaan joka tapauksessa, ainakin minä. NOLO. Ps. mie oon keksinyt aivan liikaa lempinimiä monien ihmisten kanssa. Nolo.

Tänään käytin lapasia ja se oli hurjaa. Ne kurjat lapaset jäivät paikkaan hurjaan jossa tapahtuu hurjaakin hurjempia asioita, minnuu pelottaa että minun ihanille vihreille siililapasille kasvaa korvat. Tai jotain muuta yhtä typerää. Huomasin että olen aika kiintynyt niihin lapasiin kaiken kaikkiaan.

Tänään oli pieni värikäs laululintu puussa. Se tosin soitti värikästä ukulelea joka on aikas epänormaalia pieniltä värikkäiltä linnuilta. Tai ehkä myös linnuilta yleensä.

Tänään oli niin paljon ajatuksia ja on vieläkin mutta en saa niitä kaikkia kirjoitettua. Voi niitä ajatuksia kun niitä aina tulee ja sitten aina kuolee välillä niihin. Huomenna minä menen piirtämään niitä ajatuksia äikän kokeen jälkeen kuvisluokkaan. Se ei tule onnistumaan mutta ainahan voi yrittää. Ensin jos saisin niitä ajatuksia myös äikän kokeeseen. Tai ei ehkä niitä ajatuksia. Mutta niitä asiallisempia äikkäajatuksia.

Ehkä mie seuraavaksi yritän saada tänne aikaan jotain järkevämpää jollain tasolla. Kerro mitä ymmärsit ja ehkä mie tulen iloiseksi. Ehkä. Se on päivän sana. Ehkä.

Kiitos ja anteeksi, i

Ps. Miten siistiä olis ratsastaa sellasella isolla jättikukolla jolla olis sellanen kukkosatula ja se olis niin tyylikästä!

Tenniskentän miehitys

Oranssit miehet ovat levinneet junien ympäristöön

Taistelutoverini Inka johdatti miut valloittamaan salaisen tenniskentän. Meidän piti olla varuillaan ja pakoilla oransseja miehiä että pääsimme jatkamaan matkaa pensaiden, piilotettujen metrojen ja metsäsalareittejen kautta viimein junien radalle. Hiivittiin varjoissa ja juostiin matalina raptoreina valojen ohi. Viimein tavoitteena häilynyt kultainen iglu ja sen vartijakani löytyi monen mutkan takaa.

Tiimiin kuuluneet Iikun Oranssit Housut kokivat tappion taistelussa aidan kanssa. Viimeisten tietojen mukaan Housujen tila on vielä epävakaa.

Tuuletus onnistuneen tehtävän johdosta

-i

Fasaani inaasaf

Lakkasin kynnet, lakka nousi päähän niin että tuli huono olo. Piti nauttia aurinkoisesta sunnuntaiaamupäivästä, heräsin viittä vaille kaksitoista harmauteen. Ajattelin harjoitella pianoa, soitin yhdesti ainoan kappaleen jonka osaan kokonaan. Piti lukea historiaa, mutta sain valehdeltua itselleni sen turhuudesta niin vakuuttavasti ettei siitä tullut mitään. Olen siinä aivan liian taitava. Mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Peilimaailman sunnuntai.
 
Fasaani unessa lupaa iloisia uutisia. Harmi että mie en muista uniani. En ainakaan niin yksityiskohtasesti että oliko siellä nyt fasaani vai kanarialintu, unessa se on pelkkä otus jolla mahdollisesti oli siivet. Jos mie yritän muistella sitä, niin koko lintu muttuu sumeammaksi ja sumeammaksi, ja lopulta on mahdoton sanoa oliko se edes lintu vai ehkäpä sittenkin virtahepo. Joskus kun muistan unen hyvin, niin se oli yksinkertainen eikä kummempia selittelyjä kaipaa. Ja mie luulen että unisymbolit heijastuu vahvasti myös omasta elämästä, ei kai kaikille fasaani tai kanarialintu tuo samanlaista mielikuvaa tai tunnetta. Riippuu mitä kokemuksia itsellä on siitä. Kaikki uniasia lähti liikkeelle fasaanista joka ilmestyi miun mieleen, ihan tiedoksi.

Googlasin fasaanin.

Ääntely

Koiraan keväinen soidinhuuto on voimakas, kaksitavuinen kiekaisu köök-kök tai ghöö-gö, jonka se kajauttaa mielellään muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi kiveltä tai maakummulta.  -Wikipedia

Fasaani (Phaniasus Colgetus Rectumis) on suurehko riistalintu, jota on röijätty moniin maihin. Fasaani on alkuperältään vietnamilainen peltokanalintu. Fasaani on suuri ja kestävä lintu, joka jonain päivänä voi syrjäyttää ihmisen evoluution huipulta. Siksi se onkin levinnyt ihmisen perässä ympäri maapalloa.  -Hikipedia

Nauroin. Kanalintu on ihana sana, niinkuin myös sammakkoeläin.

Kiitos, i

Voiko sateessa uida?

Miulla on sellanen ominaisuus että löydän positiivisia asioita elämästä. Miulla on myös sellanen ominaisuus että kun tajuan että kaikki on hyvin ja on onnellista, niin jossain vaiheessa havahdun siihen että en enää saa siitä ajatuksesta kiinni ja sen tilalle on tullu huolia. Koko ajan on sellanen olo että kaikki on huonosti vaikka ei todellakaan ole kun vaan tutkii asiaa heman syvemmin.

Joskus pitäis ajatella enemän ja välillä taas vähemmän. Yleensä mie ajattelen liikaa. Ihan liikaa ja sitten vielä enemmän liikaa ja sitten on liian myöhästä. Mie en sais ikinä ajatella kun ihan vähän ja sitten tehdä, koska ajattelu vie aina paniikkiin ja sitten ei pysty. Nykyään kuitenkin oon välillä ajatellu liian vähän ja oon jopa hieman ilonen siitä, koska ehkä se on askel lähemmäs spontaanisuutta. Ja se on utopiaa, onko?

Onni on hypotenuusa pullossa. Opin sen ystävältä kaukaisia aikoja sitten yläkoulussa. Silloin opin paljon muutakin. Mietin että jos hypotenuusa on pullossa, niin pitääkö siellä on koko muu kolmiokin? Vai onko hypotenuusa ilman katetteja vaan viiva? Onko viiva katettejen kanssa hypotenuusa? Pitääkö viivan syntyä hypotenuusaksi? Siinä vaiheessa menee nuuskaksi ainakin ajattelukyky ja alan vihata hypotenuusoja.

Jos kalat osais uida sateessa niin olisko ne lentokaloja? Jos sataa niin paljon että on vaan harmaata ja vesimassaa ilmassa niin oiskohan se mahdollista. Vai lasketaanko se sitten lentämiseksi.. Oikeesti lentokalat osaa vaan liidellä veden päällä hypyn voimasta ne ei oikeesti lentele. Huijarikaloja. Mutta entäs kissakalat? Mistä ne on saanu nimensä, ja miltä ne näyttää? Onko olemassa myös koirakaloja? Tai pianokaloja? Tai kirahvikaloja? Onko kirahvikalat pitkäkaulaisia, jos on niin miten se on mahollista? Ei kaloilla ole kaulaa. Joten ainut mahdollisuus on että lonkerokalat, eli sellaiset pitkulaiset matokalat, on oikeesti kirahvikaloja. Ja kaloilla ei muuta olekkaan kun kaula. Ja pyrstö.

Kirahvikala

Kissakala?

Sain purettua vähän aivoja tältä päivältä. Tänään tuli ihminen ja siitä seurasi eeppinen taistelu. Ehkä eeppisin ikinä. Nyt päivän kysymys: onko kiharaiset rotat kiharaisia itsessään vai onko niillä vaan kiharainen turkki?

Random kiitos, i

Metsässä on sienien maa...

Me käytiin laittomissa sienivarkaissa taikametsässä. Kuulostaa aika pahalta, eikös?

Nauttikaa sienien ihmeellisestä maailmasta

i

Hyvää päiväiltaa

Juuri äsken radio käski minun olevan mussuttamatta. Useasti. Katsoin sitä pahasti.

Hyvää iltaa. Kello on 19.01. Noin neljäkymmentäneljä minuuttia sitten tuli täyteen kuukausi siitä kun olen viimeksi nähnyt erään rakkaan ystäväni. Sen ystävän joka lähti maailmoille tutkimusmatkailemaan. Laitoin julkisesti sähköisen tervehdyksen. 

Jostain syystä kävin karkkikaupassa ja huomasin kotona että mukaan tarttui aivan liian vähän suklaata ja aivan liikaa typeriä punaisia ja kirjavia karamelleja. Huom. karamelli on sivistynyt sana. Luin Nuuskamuikkusen mietteitä ja pöydällä oli kala joka tuijottaa minua. On edelleen. Iltapäivällä kuolin koulussa ja eräs nimeltämainitsematon sulo-inen tuli to the rescue. Äskettäin sain tekstiviestin joka sai minut hymyilemään, paljon. Olen tullut siihen johtopäätökseen että mie olen lössö.

Huomenna on harmaa villatakki-huivi-päivä, ja myös se päivä jolloin on kiharat hiukset jos saan ne tänään aikaiseksi. 

Nyt kello on jo 19.17 ja radio päätti olla mieliksi, Let me entertaine you!

Kiitos, i

Hei.

Tämä on blogi. Ihan totta uskokaa pois. Tein sen koska minua huvitti. En kuitenkaan aio olla millään tavalla järkevä ja kirjoittaa tärkeistä mullistavista asioista. Kirjoitan sellaisista ehkä vieläkin tärkeämmistä ja mullistavammista ja pienistä asioista jotka tulevat mieleen. Kirjoitan päivistä ja niiden pienistä yksityiskohdista, se on miusta hauskaa. Ei kannata aina pysyä aivojen tasalla, itse olen lopettanut yrittämästä pitkä aika sitten.

Mie en oo kovin anonyymi. Jos kiinnostaa tarkemmin kuka oon niin saat sen varmastikin selville aikas nopiasti. Mie kuitenkin toivon että jos tätä lukee joku niin sitten sen takia että ymmärtää jotain miun ajatuksista tai selityksistä tai mistä vaan. Jos sie tunnet miut jollain tasolla niin tule sanomaan moi jookos kookos?

Selitän täällä mahdollisesti ihmisistä. Hyvinkin mahdollisesti, juuri niistä tietyistä jotka kuuluu miun elämään. En kuitenkaan nimillä vaan ihan silleen kivasti. Lempinimillä, salanimillä, mukavan jännittävän hauskan ihanan kivasti hauskaisilla nimillä jotka tekee miut iloiseksi.

Tänään satoi, mutta ei oikeasti satanut mutta kuitenkin sen verran että pystyttiin ajamaan lätäköistä. Tänään tiputin paperille vettä ja muste levisi. Tänään yhdellä oli liian lyhyet lahkeet. Tänään kiharakoirat oli kiharaisia. Tänään juuri nyt muistelin sitä jolla oli lahkeet, ne lahkeet oli vihreät. Tänään oli tänään ja huomenna on hyvä päivä. Pitääkin muistaa tuo aamulla.

Kiitos, i