Rhabarberbarbarabarbarbarenbartbarbierbierbarbärbel

Tällasta meillä on saksantunneilla. Nauroin niin paljon.

http://youtu.be/gG62zay3kck

-i

Nättejä runoja

Me pistäydyttiin kirjastossa ja heittäydyttiin tekotaiteellisiksi. Voi että kuule, syntyi ehkä maailman syvällisimpiä runoja. Rakastan niitä. Melkein itkin kun inspiraatio iski. Ja klementiinin kuori kuvaa osuvasti minun sieluni tuskaa tässä hajanaisessa maailmassa.

 

Yeah right.
 

 

 

  

 

  

 

-i

Mie en tajua...

...miks lapset tykkää nukeista, jotka on lapsia. Näin Anttilassa sellasen semisti äsken kävelemään oppineen vauvan ja sillä oli sylissä vauvanukke. Ja se alkuperänen vauva oli ehkä vaan puolet isompi kun se nukke. Miks? Tykkääkö lapset vaan niin paljon lapsista? Tai ehkä ne pystyy samaistumaan vauvoihin eniten, koska mitä nuorempi, niin sitä vähemmän aikaa siitä kun itse on ollut vauva. Mut en tajua miks lapsilla on niin kova hoitovietti, että pitää olla eniten vauvoja tai koiravauvoja tai kissavauvoja, joita saa hoitaa niin paljon että ne ratkee. Tämä on nyt tärkeä kysymys.

-i

Kosmiset Parapäivät.

Well here's the story.

Eräänä iltäpäivänä (saattoi olla joko tiistai, keskiviikko tai torstai), noin klo. 14.30 ja 15.45 välisenä aikana me kuunneltiin filosofiassa muistaakseni radio Aallon tekemä haastattelu. Ennen tätä haastattelua mie tiesin sen käsittelevän jollain tasolla salaliittoteorioita, mutta mitään en osannut odottaa. Haastateltavana oli arvoisa rouvashenkilö Rauni-Leena Luukanen-Kilde, josta miulla ei myöskään ollut mitään mielipidettä tuossa vaiheessa. Haastattelun loputtua me oltiin kuitenkin kaikki aika huolestuneita Rauni-Leenasta, kun oltiin saatu kuulla juttua valtion järkkäämistä mikrosiruista, joilla yritetään hallita ihmisiä, ja joita pistellään porukkaan mm. rokotteiden mukana. Itse tämä täti oli saanut mikrosirun päähänsä korvahuuhtelun yhteydessä, ja tähän väitteeseen meinasin jo hajota totaalisesti. Rauni-Leena kertoi että mikrosirun voi havaita jonkunlaisella röntgenlaitteella, esim hammaskuvauksessa. Jos siru löytyy niin "pää alkaa huutaa", niinköhän se sanoi. Kyllä tässä jonkun pää huutaa, sitä en kiellä.
 

 

Meidän paras filsanopettaja heitti sitten vitsillä että hän on menossa Kosmisille Parapäiville kuuntelemaan lisää tätä sorttia, ja sinne saa kyllä tulla mukaan jos haluaa. Kävi ilmi että Kuopiossa tosiaan järkätään tällaiset tähtipäivät, ja siellä on puhumassa muun muassa samainen Rauni-Leena. Tästä innostui suurin osa ihmisistä meidän kurssilla, ja me ruvettiin jo suunnittelemaan kyytejä Kuopioon marraskuun 16. päivälle. Vielä meidän ope mietti että josko kehtais kysyä meniskö tämä matka koulun piikkiin, ja mikäs siinä sitten kun meidän rehtori päätti maksaa kaikille halukkaille kahdenkympin pääsyliput, aikamoista.
 

Näin me siis päädyttiin eilen Kuopioon kuuntelemaan yhteensä kolme luentoa yläpuolen yhteyksistä, arkkienkeleistä, tähtikavereista, avaruusaluksista, mikrosiruista, pienistä miehistä, salaliitoista, siitä miten rokotteet tappaa ihmisiä ja Obama ei oikeasti ole Obama eikä amerikkalainen, miten alienit sädehtii ja miten Marsissa on käynyt porukkaa jo pitkän aikaa. Eniten miuta ärsytti toisen luennon aikana (Kontaktihenkilö Kalevi Riikonen: Avaruusolennot keskuudessamme – Mistä he tulevat ja mitä he tahtovat), koska argumentointi oli taas kyllä mitä parhainta. En aio enää raivota enempää huonoista pylväsdiagrammeista, enkelipiirroksista ja kaunokirjallisuudella perustelemisesta, koska mie oon puhunu tästä aiheesta noin kuus kertaa vuorokauden aikana.
 

Rauni-Leena Luukanen-Kilde osoittautui 74-vuotiaaksi pelottavaksi naiseksi, joka puhui hyvin itsevarmasti ja tottuneesti aiheesta. Ja varmasti asiassa oli joitain todistettaviakin puolia, kyllä ihmiset on esimerkiksi sairastuneet rokotteista. Mutta vaikka jutut meni välillä tähtienkin yläpuolelle, kertoi Rauni-Leena niistä ihan samalla varmuudella. Hän taitaa uskoa sataprosenttisesti kaikkeen mitä mie sain kuulla eilen.

Kyllä sain ajattelemisen aihetta Kuopiosta, ei todellakaan ollu turha reissu. Mieletön kokemus, vaikka välillä alko tulla hyvinkin creepy olo, esimerkiksi kun ensimmäisen puolentoista tunnin lopuksi luennoitsija kehotti kaikkia nousemaan ylös, nappaamaan toisiaan käsistä kiinni ja ottamaan yhteyden yläkerran mestareihin. Hrrrr kylmiä väreitä.

Se siitä, -i

Ei ole kiinnostanu

Join litran juissia. Luin Meidän Herramme muurahaisia Aapelilta, se kertoi oransseista villahousuista ja punssista. Kirjotin kakssataa ja kaheksankymmentä sanaa esseetä minuudesta ja internetistä. Ja mie tajusin että miun pitää tehdä asioita asioiden eteen, mutta en tiiä pystynkö.

Mie löysin kaks nettisarjakuvaa ja rakastuin niihin, luin about 1600 sivua niitä noin kolmessa päivässä ja nyt ootan päivityksiä. 

Ei oo nyt lähiaikoina kiinnostanut. Mie oon vähän sekasin koko ajan ja ootan että se menis ohi, mutta saattaa olla että se ei ole mikään tunne, vaan pysyvä olotila.

-i

Tarina kileistä

Mie kerroin ystäväiselleni Katalle yhden miun lapsuuden lempitarinoista tässä jokunen viikonpätkä takaperin. Se kertoo seitsämästä (tai seitsemästä, en ikinä muista kummin se on) kilistä, mutta mie aloin jossain vaiheessa epäillä että muutamat yksityiskohdat ei ole ihan kohallaan. Oh well, pääajatus on kuitenkin säilynyt, ja äsken miulle tuli fiilis julkaista se.

olipa kerran seitsämän pientä kiliä ja niiden äiti ja ne asu kaikki pienessä mökissä ja oli iloisia, ja sitten yhtenä päivänä se äiti lähti kaupungille ehkä ostamaan maitoa en muista, mutta se sanoi että hei kuulkaas ihmiset eikun kilit että muistakaa ettei päästetä vieraita sisälle, työ tiedätte sitten että mie oon tullu takasin kun kuulette miun möreän äänen ja mie näytän sorkkaa ikkunasta niin näette että se on valkonen, okei? ja sitten se lähti ja kilit jäi sinne silleen BILEET. sitten siihen lähistölle tuli susihukkanen joka oli silleen hmm nälkä voisin syödä vaikka seitsämän kiliä, ja sitten se huomas mökin jossa oli seittämän kiliä ja oli silleen hmm how convenient ja meni koputtamaan ovelle ja oli sillee heeeeeie kilit avatkaas ovi niin syön teidät. ja kilit oli silleen eeeei kun et sie ole äiti siulla on väärä ääni ovi on takalukossa älä edes yritä. sitten se susi oli sillee fuck ja se keksi että jos se menee roikottamaan sen päätä kylmään jokeen vartiks niin sen äänestä tulee tarpeeks käheä. sitten se teki niin ja meni takasin mökille ja oli silleen hei kiliset päästäkää sisään äiteliini täällä. ja kilit oli sileen ääiti jee vähänkö parasta ikinä, mutta yks niistä oli ainakin viisas ja sanoi että hei heilautappas käpälää ikkunassa ja se susi oli silleen ookoo ja kilit huus kuorossa että SAAKELI et sie oo äiti siulla on tollanen ruma harmaa tassunen ja sitten susi oli sille dangit. ja se meni myllylle missä oli jauhopoika ja se oli silleen hei saanko vähän jauhoja. ja mie en muista ihan tarkkaan joko se sai jauhoja tai sitten se söi sen pojan ja sai jauhoja. kuitenkin nyt sen tassut oli jauhovalkoset ja se meni mökille ja iski tassun ikkunaan ja huus että nyt ovi auki saakeli ja kilit oli ihan että JEE ja avas oven typerät. ja siellä oli susi ja se oli että nyt syön teidät KAIKKI ja ne kilit singahteli piiloon mikä minnekkin. mutta se susi löys ne kaikki kun ne oli kaikki jossan maton alla piilossa, paitsi yks oli viisas ja se oli kaappikellossa. ja se otti ne kuus kiliä säkkiin ja meni kaivolle jostain syystä tai jonnekkin sinne lähistölle ja söi ne kaikki. ja sitten äiti tulee kotiin ja se löytää tyhjän mökin ja on ihan itku saparossa että miiitä voi ei nyt hei. ja sitten kaappikellokili tulee ulos kaapista siis kellosta ja sano että äitiäiti susi söi meidät kaikki! ja äiti on että saakeli. ja sitten se otti kilin mukaan ja ne lähti ettimään sutta. ne löys sen suden puun juurelta, ja se oli syöny niin paljon kilejä että se oli nukahtanu siihen paikkaan kivasti. äiti sano kaappikilille että hei juokseppa kotiin ja nappaa messiin sakset ja neula ja lankaa jookos ja niin se kili teki. kun se tuli takasin niin äiti otti ja leikkas suden vatsan auki saksilla ja kaikki kuus kiliä siellä sisällä oli silleen JEE ÄITI ne oli vähän tyhmiä. ja ne marssi ulos sieltä vatsasta siistissä parijonossa ja äiti nakkas muutaman ison kiven sinne kilejen sijaan ja ompeli kivasti sen vatsan kiinni. sitten ne lähti poikkeen ja naureskeli sille sudelle. jonkin ajan kuluttua susi heräs ja sillä oli vähän kummallinen olo ja siitä tuntu vähän että ne kilit oli muuttunu painavammiks siellä vatsassa. no sillä oli kuitenkin jano sen kaiken syömisen jälkeen, ja se tajus että hei siinähän on kaivo vieressä juompa hieman. ja se kumartui kaivoon juomaan mutta kaikki kivet sen vatsassa oli aika epäkäytännöllisiä sellaseen ja ne veti suden kaivon pohjalle hums ja se susi meni nuuskaks. loppu.

Noin. Sikkenä tekstiä. Hei tsekkaa vielä tää biisi, se soi miulla päässä ja kauheen kivat fiilarit:

http://youtu.be/2Jgx3vaDz4M

-i