tiistaina, huhtikuuta 22

Hiekkaa



Puhutaanko epäsäännöllisestä päivittämisestä? 


-i

tiistaina, maaliskuuta 11

Unihiutaleita

Mie nyt toivon aika kovasti että Blogger ei viittis muussata näitä kuvia naamaan. Koska sillä on taipumusta siihen.


Ulkona ei nyt ihan hirveesti enää lunta juoksentele, mutta mie löysin kamerasta muutamia unihiutaleita varmaan joulun tienoilta. Katso tarkkaan.




-i


/EDIT: Ja pikseliksihän se homma taas meni, ainakin Operalla katsellessa. Noo, empä voi tehdä asialle mitään joten kiitos hei juoksen taas.

keskiviikkona, helmikuuta 26

Vesinokkaeläimistä

Oikeesti. Vesinokkaeläin. Se on ehkä ihanin eläin puhtaasti jo siitä syystä että mitä ihmettä.




  • Vesinokkaeläimen latinankielinen nimi on Ornithorhynchus anatinus eli periaatteessa "linnun nokka" ja "ankan tapainen".
  • Niillä on vauvana kolme hammasta sekä ylä- että alaleuassa, jotka kuitenkin putoaa pois kun on pesästä lähdön aika.
  • Olkapäissä on muutamia ylimääräisiä luita, joita ei esiinny muilla nisäkkäillä.
  • Nokkaeläinuroksilla on takajaloissa myrkkypiikit. Joo. Sellaista hauskaa myrkkyä että ei ihminen siihen vielä kuole mutta kivasti turpoaa ja tuskailee. Ja sitä myrkkyä erittyy vaan pariutumisaikaan. Niinkun miks? Minkä takia? Typerät eläimet vaan tykkää hevostella myrkyllisinä.
  • Vesinokkaeläimet on ainoita nisäkkäitä joilla on sähköaisti. Eli lähinnä ne "paikantavat saaliinsa tarkkailemalla lihassupistusten tuottamia sähkökenttiä". Se siis osaa arvioida toisten elukoiden etäisyyden niistä lähtevien sähköaaltojen perusteella, kuulostaa fiiniltä. Ja kuitenkin nokkaeläin hankkii ruokansa kaivamalla nokallaan nivelmatoja joenpohjasta. Hienosti.
  • Naaraalla on munasarjapari, joista vain toinen toimii.
  • Ja nyt, here's the twist: Vesinokkaeläin on nisäkäs, mutta se munii. Nisäkäs se on, koska se imettää poikasiaan. Mutta sillä ei ole nisiä. Vesinokkanaaraan maito erittyy ihohuokosten läpi. Vauvat periaatteessa nuolee maitoa emon mahasta. Oh c'mon nyt. 


Vesinokkaeläimen synnystä on luultavasti monia tarinoita, joista tässä ne muutama jotka helposti löysin. Tarinankerronnallisten yksityiskohtien muuttumisen varalta liitän mukaan alkuperäiset Wikipediasta kopioidut versiot.

Yhden tarinan mukaan kaksi heeboa tykkäs toisistaan aikas paljon, mutta muut ei oikein tykänny niiden tykkäämisestä. Näiden tykkäämisen sanktiona ne tykkääjät muutettiin sorsaksi ja vesirotaksi ja sitten niiden vauvoista tulikin vesinokkaeläimiä. Tykkää jos itkit. Eräs toinen tarina kertoo, kuinka eräs yksinäinen ja creepy vesirotta sieppas erään nätin sorsan eräältä uintireissulta matkaansa. Se eräs sorsa pääsi pakoon oman erään sorsaheimonsa luokse turvaan, mutta sitten sen munista hyppelehti kaikkien yllätykseksi eräitä vesinokkaeläimiä ja se nätti sorsa karkotettiin koska se oli ernu. Mutta ne eräät vesinokkaeläimet oli iloisia ja asutti maan.

"Australian alkuperäiskansoilla on tarinoita vesinokkaeläimen synnystä. Usein niissä vesinokkaeläimen kerrotaan syntyneen sorsan ja vesirotan jälkeläisenä. Erään tarinan mukaan kyseessä oli kahden sielun kielletty liitto, josta rangaistuksena pari muutettiin sorsaksi ja vesirotaksi ja heidän jälkeläisistään tuli vesinokkaeläimiä. Toisen tarinan mukaan yksinäinen vesirotta Biggoon pakotti nuoren kauniin yksin uimassa olleen sorsan vaimokseen. Sorsa eli vesirotan vankina, kunnes lopulta pääsi pakenemaan ja palaamaan heimonsa luo. Sorsan munista ei kuitenkaan kuoriutunut lintuja vaan vesinokkaeläimiä. Sorsa ajettiin pois heimonsa luota, mutta sen poikaset asettuivat asumaan omilleen ja lisääntyivät."
  

Kolmas ja paras tarina kertoo kuinka eläimillä oli vähän ongelmaa kun niillä ei ollut kovinkaan paljon tilaa, ja ne kokoontui kokoon ja löi eläinpäänsä yhteen keksiäkseen ratkaisun tilanteeseen. Paikalla oli yksi kauluslisko, jota ei oikein kiinnostanut kokoontua eikä lyödä päitä ja se sai ihan kiusallaan aikaan hirmu ison aallon täynnä vettä.. Siihen aikaan hallinnut suurin suku, vesinokkaeläimet, hukkui kokonaan, joka oli sinänsä outoa kun ne kuitenkin osasivat uida aika hyvin. Luulis että vaikka norsut olisivat hukkuneet, eihän ne osaa edes hypätä. Tai maakilpikonnat. Kuitenkin myöhemmin selvis että yksi (the chosen one) nokkaeläin oli lopulta tajunnut uida ja se selvisi tulvasta. Ne muut eläimet oli silleen okei mikäs siinä, ja sitten ne rupes selvittään kuka oikeastaan oli läheisintä sukua sille vesinokkaeläimelle, että keille sen vois lykätä hoitoon kun sille tulee nuha tai aivokalvontulehdus. Vähitellen kaikki huomas jotain samoja piirteitä itsensä ja tuon kurjan otuksen välillä, sillä oli yhden isosedän nenä ja toisen pikkutädin häntä ja mitähän vielä. Ne päätti vihdoin kysyä vesinokkaeläimeltä itseltään että mitä se haluaa tehdä, ja sille tarjottiin puolisoa mistä tahansa heimosta. Se nokkaeläin mietti ja mietti ja lopulta päätyi valitsemaan itselleen pussimäyrän, kun oli saanut tarpeekseen linnuista, joiden kanssa sillä loppujen lopuksi oli eniten samankaltaisuuksia. Nokkaeläimeltä putosi höyhenet, mutta muita outoja asioita sille jäi ja se pussimäyrä rupesi munimaan. Vesinokkaeläin masentui niistä pussimäyrämunista niin paljon että erakoitui eroon muista eläimistä.

"Uudesta Etelä-Walesista peräisin oleva tarina kuvaa vesinokkaeläimen outoa asemaa eläinkunnassa. Tilanpuutteen piinaamat eläimet kokoontuivat keskustelemaan siitä, kuinka ongelma voitaisiin ratkaista. Kokoukseen kyllästynyt kauluslisko aiheutti valtavan tulvan, joka tuhosi kaikkein suurilukuisimman lajin, vesinokkaeläimet. Myöhemmin kävi ilmi, että yksi vesinokkaeläin selvisi tulvasta. Muut eläimet päättivät selvittää, ketkä olivat vesinokkaeläimelle lähintä sukua ja siten auttaisivat sitä. Kaikki kuitenkin löysivät yhteneviä piirteitä itsensä ja vesinokkaeläimen välillä, linnut muita enemmän. Lopulta ongelman ratkaisemiseksi vesinokkaeläimelle tarjottiin morsianta sen itse valitsemasta heimosta. Halutessaan päästä eroon lintujen heimosta vesinokkaeläin valitsi vaimokseen pussimäyrän. Vesinokkaeläimen onnistui päästä eroon höyhenistään, mutta sille jäi edelleen nokka ja räpylät ja sen vaimo muni edelleen munia. Lopulta vesinokkaeläin luovutti yrityksissään erota muista eläinheimoista ja vetäytyi omiin oloihinsa haluamatta olla sen suuremmissa tekemisissä muiden lajien kanssa."



PS: Anteeksi kun ajoittain väärinkäytän nokkaeläimen termiä, tosiasiassahan nokkaeläimet eivät kata vain vesinokkaeläimiä vaan jakaantuvat kahteen heimoon: vesinokkaeläimiin (ainut laji vesinokkaeläin) ja nokkasiileihin (nokkasiili, kärsänokkasiili ja vielä kaksi random nokkasiiliä joista edes wikipedia ei tiennyt sen enempää). The more you know.

Kiitos Wikipedia kaikesta, ja netti ylipäätään kuvista. Miusta tuntuu että nyt oon kirjottanu sanan vesinokkaeläin useammin kuin koko elämässä olis tarpeellista. Voi sitä kun se on aika tavalla miun lempieläin.

Terve taas, -i

keskiviikkona, helmikuuta 5

'Cause who needs a point?

Rakastaisin paitoja näillä printeillä. Rakastaisin mitä tahansa näillä printeillä. Tuokaa kookos, jossa on kirahvi ja rakastan sitä. Tai hämähäkki.



  

Koska netistä löytyy asioita, joista pidän.

-i

tiistaina, tammikuuta 14

Kauniita muistoja

Muistan kun noin kakkosluokkalaisena pikkutyttönä kävelin silloisen noin kakkosluokkalaisen pikkuisen ystävättäreni kanssa koulusta kotiin päin. Päivä oli kaunis ja me keskustelimme yleisesti pienten tyttöjen suosimista aiheista.

Kuten siitä, että entä jos kaikki muut ihmiset paitsi me kaksi ovatkin robotteja.

Mistä sitä tietää?

-i

sunnuntaina, tammikuuta 12

Kahdestoista tammikuuta, saavutuksia ja kissa.

Okei. Kohta tammikuu on jo melkein puolessa välissä, joka tuntuu miusta täysin oudolta, koska olen täysin tammikuuvastainen ihminen ja tänä vuonna ei ole vielä tullut syytä perinteiseen valitukseen. Tammikuu on kamalin kaikista ja varmasti pisin kuukausi ikinä, mutta nyt se on vaan lentänyt kivasti jo tänne asti. Yksi syy saattaa olla että mie vieläkin odottelen kunnon talvea, sitä kun kiroaa posket ja korvannipukat kuuhun asti kylmän takia, ja kun pakkanen maalaa taivaankannen päivän mittaan syvimmästä sinisestä verenpunaiseen. Nyt on kuitenkin sunnuntai, ja mie alan vähitellen ymmärtää meillä olevan enää about 11 koulupäivää abivuotta jäljellä, ja että en voi mitenkään kutsua näitä päiviä arkisiksi vaan miun pitäis nyt osata pysähtyä ja nauttia.

Saavutuksia ja saavutuksia, miten ne nyt voi määritellä. Mie olen vihdoin ymmärtänyt Tumblrin käyttöehdot, tai lähinnä sen miten voi reblogata. Kynnet on asiattoman pitkät ja lakkaan niitä ihan sen takia ettei ne näyttäis niin pitkiltä, eikä miun tartteis vaivautua perfektioimaan niitä lyhyemmiksi. Näppistä on kylläkin hirmu vaikea käyttää, joten ehkä miun tarttee kohta hyväksyä totuus. Netistä saatiin puinen arkkupöytä hintaan 25 euroa, eli ihan saakelin halvalla verrattuna uusiin mutta huonompilaatuisiin vastaaviin. Se maalautui sitten marjapuuroksi, samoin kuin minun kädet. Posti toi Death Note -boxin, kaikki 37 jaksoa, ja mie olen kamalan iloinen. Anteeks pakko fanittaa ihan vähäinen hetki...          Aand my mind is back. Fanitus on ehkä parasta, vaikka se onkin kamala termi. Niin ja mie oon pelannu pokemonia nyt yhteensä 53 ja puol tuntia joulukuun 27. päivästä lähtien. Ehkä suurin saavutus ikinä.

Ja nyt koska mie löysin miun koneelta kuvia kissasta, ja koska kissat on hienoja eläimiä:


 
 
 
Vitsi kun miun elämä on niin kiinnostavaa
 
-i

sunnuntaina, tammikuuta 5

Hurjaa

Mie olin tänään miun nuorimman serkun synttäreillä, se täyttää kaksitoista ensi viikolla. Mie istuin varmaan puol tuntia sohvalla ja se serkku tökki miuta. Tökki. Istuin puol tuntia tökittävänä ja mietin että mitä mie oikein teen täällä. Sen jälkeen istuin puol tuntia autossa tuijottaen kattoon, kunnes havahduin ulkona olevan sumun määrään ja siihen miten hienolta katuvalot näytti siinä sumussa.

Ei vitja nyt.

-i

Hei taas.

Kello on vartin yli kaks ja sekä ulkona että sisällä on pimeää, vain muutama joulukynttelikkö aulassa ja miun kaksi vakkarivaloa on päällä. Nyt on viides tammikuuta. Miuta rupesi inspaamaan. Mie rakastan sitä tunnetta, joka tulee aika usein yöllä. Tiiäthän, sitä että kaikki on kivaa ja menee hyvin ja kaikki vaan inspaa koska jos ajattelee iloisesti niin kaikki kanssa on iloista. Ja mie rakastan myös sitä ajatusta että tää fiilis jatkuu aamulla ja mie herään pirteästi ja voin olla inspiksissä.

Miun hiukset alkaa tuntua likasilta jo nutturan läpi, joten ehkä nyt vaan nukun ja painun suihkuun heti kun herään ja ehkäehkä mie oon hyvällä tuulella sen jälkeen. Kylmä vesi on aina hyvä fiilismuutoslaite.

Spotify on paras ja niin on Crunchyrollkin vaikkakin ehkä hetkellisemmin. Hei taas.

-i