tiistaina, huhtikuuta 22
tiistaina, maaliskuuta 11
Unihiutaleita
Mie nyt toivon aika kovasti että Blogger ei viittis muussata näitä kuvia naamaan. Koska sillä on taipumusta siihen.
Ulkona ei nyt ihan hirveesti enää lunta juoksentele, mutta mie löysin kamerasta muutamia unihiutaleita varmaan joulun tienoilta. Katso tarkkaan.
-i
/EDIT: Ja pikseliksihän se homma taas meni, ainakin Operalla katsellessa. Noo, empä voi tehdä asialle mitään joten kiitos hei juoksen taas.
Ulkona ei nyt ihan hirveesti enää lunta juoksentele, mutta mie löysin kamerasta muutamia unihiutaleita varmaan joulun tienoilta. Katso tarkkaan.
-i
/EDIT: Ja pikseliksihän se homma taas meni, ainakin Operalla katsellessa. Noo, empä voi tehdä asialle mitään joten kiitos hei juoksen taas.
keskiviikkona, helmikuuta 26
Vesinokkaeläimistä
Oikeesti.
Vesinokkaeläin. Se on ehkä ihanin eläin puhtaasti jo siitä syystä että mitä ihmettä.
Vesinokkaeläimen synnystä
on luultavasti monia tarinoita, joista tässä
ne muutama jotka helposti löysin. Tarinankerronnallisten
yksityiskohtien muuttumisen varalta liitän mukaan alkuperäiset Wikipediasta
kopioidut versiot.
- Vesinokkaeläimen latinankielinen nimi on Ornithorhynchus anatinus eli periaatteessa "linnun nokka" ja "ankan tapainen".
- Niillä on vauvana kolme hammasta sekä ylä- että alaleuassa, jotka kuitenkin putoaa pois kun on pesästä lähdön aika.
- Olkapäissä on muutamia ylimääräisiä luita, joita ei esiinny muilla nisäkkäillä.
- Nokkaeläinuroksilla on takajaloissa myrkkypiikit. Joo. Sellaista hauskaa myrkkyä että ei ihminen siihen vielä kuole mutta kivasti turpoaa ja tuskailee. Ja sitä myrkkyä erittyy vaan pariutumisaikaan. Niinkun miks? Minkä takia? Typerät eläimet vaan tykkää hevostella myrkyllisinä.
- Vesinokkaeläimet on ainoita nisäkkäitä joilla on sähköaisti. Eli lähinnä ne "paikantavat saaliinsa tarkkailemalla lihassupistusten tuottamia sähkökenttiä". Se siis osaa arvioida toisten elukoiden etäisyyden niistä lähtevien sähköaaltojen perusteella, kuulostaa fiiniltä. Ja kuitenkin nokkaeläin hankkii ruokansa kaivamalla nokallaan nivelmatoja joenpohjasta. Hienosti.
- Naaraalla on munasarjapari, joista vain toinen toimii.
- Ja nyt, here's the twist: Vesinokkaeläin on nisäkäs, mutta se munii. Nisäkäs se on, koska se imettää poikasiaan. Mutta sillä ei ole nisiä. Vesinokkanaaraan maito erittyy ihohuokosten läpi. Vauvat periaatteessa nuolee maitoa emon mahasta. Oh c'mon nyt.
Yhden tarinan mukaan kaksi
heeboa tykkäs toisistaan aikas paljon, mutta muut ei oikein tykänny niiden
tykkäämisestä. Näiden tykkäämisen sanktiona ne tykkääjät muutettiin sorsaksi ja
vesirotaksi ja sitten niiden vauvoista tulikin vesinokkaeläimiä. Tykkää jos
itkit. Eräs toinen tarina kertoo, kuinka eräs yksinäinen ja creepy vesirotta
sieppas erään nätin sorsan eräältä uintireissulta matkaansa. Se eräs sorsa
pääsi pakoon oman erään sorsaheimonsa luokse turvaan, mutta sitten sen munista
hyppelehti kaikkien yllätykseksi eräitä vesinokkaeläimiä ja se nätti sorsa
karkotettiin koska se oli ernu. Mutta ne eräät vesinokkaeläimet oli iloisia ja
asutti maan.
"Australian
alkuperäiskansoilla on tarinoita vesinokkaeläimen synnystä. Usein niissä
vesinokkaeläimen kerrotaan syntyneen sorsan ja vesirotan jälkeläisenä. Erään
tarinan mukaan kyseessä oli kahden sielun kielletty liitto, josta
rangaistuksena pari muutettiin sorsaksi ja vesirotaksi ja heidän
jälkeläisistään tuli vesinokkaeläimiä. Toisen tarinan mukaan yksinäinen
vesirotta Biggoon pakotti nuoren kauniin yksin uimassa olleen sorsan
vaimokseen. Sorsa eli vesirotan vankina, kunnes lopulta pääsi pakenemaan ja
palaamaan heimonsa luo. Sorsan munista ei kuitenkaan kuoriutunut lintuja vaan
vesinokkaeläimiä. Sorsa ajettiin pois heimonsa luota, mutta sen poikaset asettuivat asumaan omilleen ja lisääntyivät."
Kolmas ja paras tarina kertoo
kuinka eläimillä oli vähän ongelmaa kun niillä ei ollut kovinkaan paljon tilaa,
ja ne kokoontui kokoon ja löi eläinpäänsä yhteen keksiäkseen ratkaisun
tilanteeseen. Paikalla oli yksi kauluslisko, jota ei
oikein kiinnostanut kokoontua eikä lyödä päitä ja se sai ihan
kiusallaan aikaan hirmu ison aallon täynnä vettä.. Siihen aikaan hallinnut
suurin suku, vesinokkaeläimet, hukkui kokonaan, joka oli sinänsä outoa kun ne
kuitenkin osasivat uida aika hyvin. Luulis että vaikka norsut olisivat
hukkuneet, eihän ne osaa edes hypätä. Tai maakilpikonnat. Kuitenkin myöhemmin
selvis että yksi (the chosen one) nokkaeläin oli lopulta tajunnut uida ja se
selvisi tulvasta. Ne muut eläimet oli silleen okei mikäs siinä, ja sitten ne
rupes selvittään kuka oikeastaan oli läheisintä sukua sille vesinokkaeläimelle,
että keille sen vois lykätä hoitoon kun sille tulee nuha tai
aivokalvontulehdus. Vähitellen kaikki huomas jotain samoja piirteitä itsensä ja
tuon kurjan otuksen välillä, sillä oli yhden isosedän nenä ja toisen
pikkutädin häntä ja mitähän vielä. Ne päätti vihdoin kysyä vesinokkaeläimeltä
itseltään että mitä se haluaa tehdä, ja sille tarjottiin puolisoa mistä tahansa
heimosta. Se nokkaeläin mietti ja mietti ja lopulta päätyi valitsemaan
itselleen pussimäyrän, kun oli saanut tarpeekseen linnuista, joiden kanssa
sillä loppujen lopuksi oli eniten samankaltaisuuksia. Nokkaeläimeltä putosi
höyhenet, mutta muita outoja asioita sille jäi ja se pussimäyrä rupesi
munimaan. Vesinokkaeläin masentui niistä pussimäyrämunista niin paljon että
erakoitui eroon muista eläimistä.
"Uudesta Etelä-Walesista
peräisin oleva tarina kuvaa vesinokkaeläimen outoa asemaa eläinkunnassa.
Tilanpuutteen piinaamat eläimet kokoontuivat keskustelemaan siitä, kuinka
ongelma voitaisiin ratkaista. Kokoukseen kyllästynyt kauluslisko aiheutti
valtavan tulvan, joka tuhosi kaikkein suurilukuisimman lajin, vesinokkaeläimet.
Myöhemmin kävi ilmi, että yksi vesinokkaeläin selvisi tulvasta. Muut eläimet
päättivät selvittää, ketkä olivat vesinokkaeläimelle lähintä sukua ja siten
auttaisivat sitä. Kaikki kuitenkin löysivät yhteneviä piirteitä itsensä ja
vesinokkaeläimen välillä, linnut muita enemmän. Lopulta ongelman
ratkaisemiseksi vesinokkaeläimelle tarjottiin morsianta sen itse valitsemasta
heimosta. Halutessaan päästä eroon lintujen heimosta vesinokkaeläin valitsi
vaimokseen pussimäyrän. Vesinokkaeläimen onnistui päästä eroon höyhenistään,
mutta sille jäi edelleen nokka ja räpylät ja sen vaimo muni edelleen munia.
Lopulta vesinokkaeläin luovutti yrityksissään erota muista eläinheimoista ja
vetäytyi omiin oloihinsa haluamatta olla sen suuremmissa tekemisissä muiden
lajien kanssa."
PS: Anteeksi kun ajoittain
väärinkäytän nokkaeläimen termiä, tosiasiassahan nokkaeläimet eivät kata
vain vesinokkaeläimiä vaan jakaantuvat kahteen heimoon: vesinokkaeläimiin
(ainut laji vesinokkaeläin) ja nokkasiileihin (nokkasiili, kärsänokkasiili ja
vielä kaksi random nokkasiiliä joista edes wikipedia ei tiennyt sen enempää).
The more you know.
Kiitos Wikipedia kaikesta, ja
netti ylipäätään kuvista. Miusta tuntuu että nyt oon kirjottanu sanan
vesinokkaeläin useammin kuin koko elämässä olis tarpeellista. Voi sitä kun se
on aika tavalla miun lempieläin.
Terve taas, -i
keskiviikkona, helmikuuta 5
'Cause who needs a point?
Rakastaisin paitoja näillä printeillä. Rakastaisin mitä tahansa näillä printeillä. Tuokaa kookos, jossa on kirahvi ja rakastan sitä. Tai hämähäkki.
Koska netistä löytyy asioita, joista pidän.
-i
tiistaina, tammikuuta 14
Kauniita muistoja
Muistan kun noin kakkosluokkalaisena pikkutyttönä kävelin silloisen noin kakkosluokkalaisen pikkuisen ystävättäreni kanssa koulusta kotiin päin. Päivä oli kaunis ja me keskustelimme yleisesti pienten tyttöjen suosimista aiheista.
Kuten siitä, että entä jos kaikki muut ihmiset paitsi me kaksi ovatkin robotteja.
Mistä sitä tietää?
-i
Kuten siitä, että entä jos kaikki muut ihmiset paitsi me kaksi ovatkin robotteja.
Mistä sitä tietää?
-i
sunnuntaina, tammikuuta 12
Kahdestoista tammikuuta, saavutuksia ja kissa.
Okei. Kohta tammikuu on jo melkein puolessa välissä, joka tuntuu miusta täysin oudolta, koska olen täysin tammikuuvastainen ihminen ja tänä vuonna ei ole vielä tullut syytä perinteiseen valitukseen. Tammikuu on kamalin kaikista ja varmasti pisin kuukausi ikinä, mutta nyt se on vaan lentänyt kivasti jo tänne asti. Yksi syy saattaa olla että mie vieläkin odottelen kunnon talvea, sitä kun kiroaa posket ja korvannipukat kuuhun asti kylmän takia, ja kun pakkanen maalaa taivaankannen päivän mittaan syvimmästä sinisestä verenpunaiseen. Nyt on kuitenkin sunnuntai, ja mie alan vähitellen ymmärtää meillä olevan enää about 11 koulupäivää abivuotta jäljellä, ja että en voi mitenkään kutsua näitä päiviä arkisiksi vaan miun pitäis nyt osata pysähtyä ja nauttia.
Saavutuksia ja saavutuksia, miten ne nyt voi määritellä. Mie olen vihdoin ymmärtänyt Tumblrin käyttöehdot, tai lähinnä sen miten voi reblogata. Kynnet on asiattoman pitkät ja lakkaan niitä ihan sen takia ettei ne näyttäis niin pitkiltä, eikä miun tartteis vaivautua perfektioimaan niitä lyhyemmiksi. Näppistä on kylläkin hirmu vaikea käyttää, joten ehkä miun tarttee kohta hyväksyä totuus. Netistä saatiin puinen arkkupöytä hintaan 25 euroa, eli ihan saakelin halvalla verrattuna uusiin mutta huonompilaatuisiin vastaaviin. Se maalautui sitten marjapuuroksi, samoin kuin minun kädet. Posti toi Death Note -boxin, kaikki 37 jaksoa, ja mie olen kamalan iloinen. Anteeks pakko fanittaa ihan vähäinen hetki... Aand my mind is back. Fanitus on ehkä parasta, vaikka se onkin kamala termi. Niin ja mie oon pelannu pokemonia nyt yhteensä 53 ja puol tuntia joulukuun 27. päivästä lähtien. Ehkä suurin saavutus ikinä.
Ja nyt koska mie löysin miun koneelta kuvia kissasta, ja koska kissat on hienoja eläimiä:
Saavutuksia ja saavutuksia, miten ne nyt voi määritellä. Mie olen vihdoin ymmärtänyt Tumblrin käyttöehdot, tai lähinnä sen miten voi reblogata. Kynnet on asiattoman pitkät ja lakkaan niitä ihan sen takia ettei ne näyttäis niin pitkiltä, eikä miun tartteis vaivautua perfektioimaan niitä lyhyemmiksi. Näppistä on kylläkin hirmu vaikea käyttää, joten ehkä miun tarttee kohta hyväksyä totuus. Netistä saatiin puinen arkkupöytä hintaan 25 euroa, eli ihan saakelin halvalla verrattuna uusiin mutta huonompilaatuisiin vastaaviin. Se maalautui sitten marjapuuroksi, samoin kuin minun kädet. Posti toi Death Note -boxin, kaikki 37 jaksoa, ja mie olen kamalan iloinen. Anteeks pakko fanittaa ihan vähäinen hetki... Aand my mind is back. Fanitus on ehkä parasta, vaikka se onkin kamala termi. Niin ja mie oon pelannu pokemonia nyt yhteensä 53 ja puol tuntia joulukuun 27. päivästä lähtien. Ehkä suurin saavutus ikinä.
Ja nyt koska mie löysin miun koneelta kuvia kissasta, ja koska kissat on hienoja eläimiä:
Vitsi kun miun elämä on niin kiinnostavaa
-i
sunnuntaina, tammikuuta 5
Hurjaa
Mie olin tänään miun nuorimman serkun synttäreillä, se täyttää kaksitoista ensi viikolla. Mie istuin varmaan puol tuntia sohvalla ja se serkku tökki miuta. Tökki. Istuin puol tuntia tökittävänä ja mietin että mitä mie oikein teen täällä. Sen jälkeen istuin puol tuntia autossa tuijottaen kattoon, kunnes havahduin ulkona olevan sumun määrään ja siihen miten hienolta katuvalot näytti siinä sumussa.
Ei vitja nyt.
-i
Ei vitja nyt.
-i
Hei taas.
Kello on vartin yli kaks ja sekä ulkona että sisällä on pimeää, vain muutama joulukynttelikkö aulassa ja miun kaksi vakkarivaloa on päällä. Nyt on viides tammikuuta. Miuta rupesi inspaamaan. Mie rakastan sitä tunnetta, joka tulee aika usein yöllä. Tiiäthän, sitä että kaikki on kivaa ja menee hyvin ja kaikki vaan inspaa koska jos ajattelee iloisesti niin kaikki kanssa on iloista. Ja mie rakastan myös sitä ajatusta että tää fiilis jatkuu aamulla ja mie herään pirteästi ja voin olla inspiksissä.
Miun hiukset alkaa tuntua likasilta jo nutturan läpi, joten ehkä nyt vaan nukun ja painun suihkuun heti kun herään ja ehkäehkä mie oon hyvällä tuulella sen jälkeen. Kylmä vesi on aina hyvä fiilismuutoslaite.
Spotify on paras ja niin on Crunchyrollkin vaikkakin ehkä hetkellisemmin. Hei taas.
-i
Miun hiukset alkaa tuntua likasilta jo nutturan läpi, joten ehkä nyt vaan nukun ja painun suihkuun heti kun herään ja ehkäehkä mie oon hyvällä tuulella sen jälkeen. Kylmä vesi on aina hyvä fiilismuutoslaite.
Spotify on paras ja niin on Crunchyrollkin vaikkakin ehkä hetkellisemmin. Hei taas.
-i
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)