Mitä kuuluu?

Huh ompa mennyt pitkään. Mutta koska ketään ei oikeastaan kiinnosta, on ihan sama mitä mie teen. Ah, ihana vapaus!

 

Paljoakaan ei ole tapahtunut, tai siinä uskossa mie ainakin olen. Oikeasti mie en vaan osaa vastata mitään "Mitä kuuluu?" -kysymyksen edessä, en mie tiedä millon mie oon viimeks puhunu sitä kysyvän henkilön kanssa tai millon se on ollut viimeksi asioiden tasalla. Ei niin yleispäteviä kysymyksiä kiitos. Olen kuitenkin tekopyhä, sillä en edes yritä estää itseäni sortumasta samanlaiseen kuulumisten kyselyyn. Ja mie ihmettelen niitä ihmisiä, jotka osaa kertoa jotain elämästään noin niinkun lonkalta.
 

 
Täytin kaheksantoista, ostin viiniä ja lottosin. Onneks ykiskään numero ei ollu oikein, miuta pelotti kamalasti että olisin voittanu sen kolmetoista miljoonaa. Olis ollu ihan kamalaa. Sitten menin baariin ja känniin ja baariin ja vielä kerran baariin ja nyt ihmettelen kamalasti miun putkea. Aika hassua että oon pystyny tähän. Mie join eilen ison oluen kuules, ja se on jo jotain.

 

Joulu tulee. Miulla on ihana lukkari ja veljiltä tullut tehtävä pelata Warcraft kolmosta niin paljon ku vaan ehdin. Joulukalenterista on tullut jo monta jogurttisuklaata ja aina olen ollut onnellinen niistä. The Joulukalenteri puolestaan on yhtä ihana kuin viime vuonna. Abihuppari osoittautui hassun väriseksi. Anonyymi perhonen lahjoitti siipensä korviksiksi ja sain sudenkorentokoristeisia lautasia, kamalan nättejä. Välillä kaipaan ihan kamalasti jotain, mutta enkös mie aina. Tilkkuja tuli lopulta 120. Hieman yli puolet on jo kiinnittynyt toisiinsa ja peitto muotoutuu vaihtelevaa vauhtia. Aloitin Pokemon Rubyn taas kerran ja oon pelannu sitä aikas eniten. Mm jep.

Eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi kuulumisia miulle.

-i

EN KESTÄ

En kestä en kestä en kestä. Meillä oli koe joka kesti yhteentoista ja luulin että seuraava tunti alkaa siitä tunnin päästä, mutta sitten se alkaakin yhdeltä ja en pysty en vaan pysty istumaan täällä tuskaa kipua kärsimystä kuolemaa. Miulla on kamalan rauhaton olo ja koko tää päivä on sekava ja mitä oikein tapahtuu. Voi saakeli.

-i

Rhabarberbarbarabarbarbarenbartbarbierbierbarbärbel

Tällasta meillä on saksantunneilla. Nauroin niin paljon.

http://youtu.be/gG62zay3kck

-i

Nättejä runoja

Me pistäydyttiin kirjastossa ja heittäydyttiin tekotaiteellisiksi. Voi että kuule, syntyi ehkä maailman syvällisimpiä runoja. Rakastan niitä. Melkein itkin kun inspiraatio iski. Ja klementiinin kuori kuvaa osuvasti minun sieluni tuskaa tässä hajanaisessa maailmassa.

 

Yeah right.
 

 

 

  

 

  

 

-i

Mie en tajua...

...miks lapset tykkää nukeista, jotka on lapsia. Näin Anttilassa sellasen semisti äsken kävelemään oppineen vauvan ja sillä oli sylissä vauvanukke. Ja se alkuperänen vauva oli ehkä vaan puolet isompi kun se nukke. Miks? Tykkääkö lapset vaan niin paljon lapsista? Tai ehkä ne pystyy samaistumaan vauvoihin eniten, koska mitä nuorempi, niin sitä vähemmän aikaa siitä kun itse on ollut vauva. Mut en tajua miks lapsilla on niin kova hoitovietti, että pitää olla eniten vauvoja tai koiravauvoja tai kissavauvoja, joita saa hoitaa niin paljon että ne ratkee. Tämä on nyt tärkeä kysymys.

-i

Kosmiset Parapäivät.

Well here's the story.

Eräänä iltäpäivänä (saattoi olla joko tiistai, keskiviikko tai torstai), noin klo. 14.30 ja 15.45 välisenä aikana me kuunneltiin filosofiassa muistaakseni radio Aallon tekemä haastattelu. Ennen tätä haastattelua mie tiesin sen käsittelevän jollain tasolla salaliittoteorioita, mutta mitään en osannut odottaa. Haastateltavana oli arvoisa rouvashenkilö Rauni-Leena Luukanen-Kilde, josta miulla ei myöskään ollut mitään mielipidettä tuossa vaiheessa. Haastattelun loputtua me oltiin kuitenkin kaikki aika huolestuneita Rauni-Leenasta, kun oltiin saatu kuulla juttua valtion järkkäämistä mikrosiruista, joilla yritetään hallita ihmisiä, ja joita pistellään porukkaan mm. rokotteiden mukana. Itse tämä täti oli saanut mikrosirun päähänsä korvahuuhtelun yhteydessä, ja tähän väitteeseen meinasin jo hajota totaalisesti. Rauni-Leena kertoi että mikrosirun voi havaita jonkunlaisella röntgenlaitteella, esim hammaskuvauksessa. Jos siru löytyy niin "pää alkaa huutaa", niinköhän se sanoi. Kyllä tässä jonkun pää huutaa, sitä en kiellä.
 

 

Meidän paras filsanopettaja heitti sitten vitsillä että hän on menossa Kosmisille Parapäiville kuuntelemaan lisää tätä sorttia, ja sinne saa kyllä tulla mukaan jos haluaa. Kävi ilmi että Kuopiossa tosiaan järkätään tällaiset tähtipäivät, ja siellä on puhumassa muun muassa samainen Rauni-Leena. Tästä innostui suurin osa ihmisistä meidän kurssilla, ja me ruvettiin jo suunnittelemaan kyytejä Kuopioon marraskuun 16. päivälle. Vielä meidän ope mietti että josko kehtais kysyä meniskö tämä matka koulun piikkiin, ja mikäs siinä sitten kun meidän rehtori päätti maksaa kaikille halukkaille kahdenkympin pääsyliput, aikamoista.
 

Näin me siis päädyttiin eilen Kuopioon kuuntelemaan yhteensä kolme luentoa yläpuolen yhteyksistä, arkkienkeleistä, tähtikavereista, avaruusaluksista, mikrosiruista, pienistä miehistä, salaliitoista, siitä miten rokotteet tappaa ihmisiä ja Obama ei oikeasti ole Obama eikä amerikkalainen, miten alienit sädehtii ja miten Marsissa on käynyt porukkaa jo pitkän aikaa. Eniten miuta ärsytti toisen luennon aikana (Kontaktihenkilö Kalevi Riikonen: Avaruusolennot keskuudessamme – Mistä he tulevat ja mitä he tahtovat), koska argumentointi oli taas kyllä mitä parhainta. En aio enää raivota enempää huonoista pylväsdiagrammeista, enkelipiirroksista ja kaunokirjallisuudella perustelemisesta, koska mie oon puhunu tästä aiheesta noin kuus kertaa vuorokauden aikana.
 

Rauni-Leena Luukanen-Kilde osoittautui 74-vuotiaaksi pelottavaksi naiseksi, joka puhui hyvin itsevarmasti ja tottuneesti aiheesta. Ja varmasti asiassa oli joitain todistettaviakin puolia, kyllä ihmiset on esimerkiksi sairastuneet rokotteista. Mutta vaikka jutut meni välillä tähtienkin yläpuolelle, kertoi Rauni-Leena niistä ihan samalla varmuudella. Hän taitaa uskoa sataprosenttisesti kaikkeen mitä mie sain kuulla eilen.

Kyllä sain ajattelemisen aihetta Kuopiosta, ei todellakaan ollu turha reissu. Mieletön kokemus, vaikka välillä alko tulla hyvinkin creepy olo, esimerkiksi kun ensimmäisen puolentoista tunnin lopuksi luennoitsija kehotti kaikkia nousemaan ylös, nappaamaan toisiaan käsistä kiinni ja ottamaan yhteyden yläkerran mestareihin. Hrrrr kylmiä väreitä.

Se siitä, -i

Ei ole kiinnostanu

Join litran juissia. Luin Meidän Herramme muurahaisia Aapelilta, se kertoi oransseista villahousuista ja punssista. Kirjotin kakssataa ja kaheksankymmentä sanaa esseetä minuudesta ja internetistä. Ja mie tajusin että miun pitää tehdä asioita asioiden eteen, mutta en tiiä pystynkö.

Mie löysin kaks nettisarjakuvaa ja rakastuin niihin, luin about 1600 sivua niitä noin kolmessa päivässä ja nyt ootan päivityksiä. 

Ei oo nyt lähiaikoina kiinnostanut. Mie oon vähän sekasin koko ajan ja ootan että se menis ohi, mutta saattaa olla että se ei ole mikään tunne, vaan pysyvä olotila.

-i

Tarina kileistä

Mie kerroin ystäväiselleni Katalle yhden miun lapsuuden lempitarinoista tässä jokunen viikonpätkä takaperin. Se kertoo seitsämästä (tai seitsemästä, en ikinä muista kummin se on) kilistä, mutta mie aloin jossain vaiheessa epäillä että muutamat yksityiskohdat ei ole ihan kohallaan. Oh well, pääajatus on kuitenkin säilynyt, ja äsken miulle tuli fiilis julkaista se.

olipa kerran seitsämän pientä kiliä ja niiden äiti ja ne asu kaikki pienessä mökissä ja oli iloisia, ja sitten yhtenä päivänä se äiti lähti kaupungille ehkä ostamaan maitoa en muista, mutta se sanoi että hei kuulkaas ihmiset eikun kilit että muistakaa ettei päästetä vieraita sisälle, työ tiedätte sitten että mie oon tullu takasin kun kuulette miun möreän äänen ja mie näytän sorkkaa ikkunasta niin näette että se on valkonen, okei? ja sitten se lähti ja kilit jäi sinne silleen BILEET. sitten siihen lähistölle tuli susihukkanen joka oli silleen hmm nälkä voisin syödä vaikka seitsämän kiliä, ja sitten se huomas mökin jossa oli seittämän kiliä ja oli silleen hmm how convenient ja meni koputtamaan ovelle ja oli sillee heeeeeie kilit avatkaas ovi niin syön teidät. ja kilit oli silleen eeeei kun et sie ole äiti siulla on väärä ääni ovi on takalukossa älä edes yritä. sitten se susi oli sillee fuck ja se keksi että jos se menee roikottamaan sen päätä kylmään jokeen vartiks niin sen äänestä tulee tarpeeks käheä. sitten se teki niin ja meni takasin mökille ja oli silleen hei kiliset päästäkää sisään äiteliini täällä. ja kilit oli sileen ääiti jee vähänkö parasta ikinä, mutta yks niistä oli ainakin viisas ja sanoi että hei heilautappas käpälää ikkunassa ja se susi oli silleen ookoo ja kilit huus kuorossa että SAAKELI et sie oo äiti siulla on tollanen ruma harmaa tassunen ja sitten susi oli sille dangit. ja se meni myllylle missä oli jauhopoika ja se oli silleen hei saanko vähän jauhoja. ja mie en muista ihan tarkkaan joko se sai jauhoja tai sitten se söi sen pojan ja sai jauhoja. kuitenkin nyt sen tassut oli jauhovalkoset ja se meni mökille ja iski tassun ikkunaan ja huus että nyt ovi auki saakeli ja kilit oli ihan että JEE ja avas oven typerät. ja siellä oli susi ja se oli että nyt syön teidät KAIKKI ja ne kilit singahteli piiloon mikä minnekkin. mutta se susi löys ne kaikki kun ne oli kaikki jossan maton alla piilossa, paitsi yks oli viisas ja se oli kaappikellossa. ja se otti ne kuus kiliä säkkiin ja meni kaivolle jostain syystä tai jonnekkin sinne lähistölle ja söi ne kaikki. ja sitten äiti tulee kotiin ja se löytää tyhjän mökin ja on ihan itku saparossa että miiitä voi ei nyt hei. ja sitten kaappikellokili tulee ulos kaapista siis kellosta ja sano että äitiäiti susi söi meidät kaikki! ja äiti on että saakeli. ja sitten se otti kilin mukaan ja ne lähti ettimään sutta. ne löys sen suden puun juurelta, ja se oli syöny niin paljon kilejä että se oli nukahtanu siihen paikkaan kivasti. äiti sano kaappikilille että hei juokseppa kotiin ja nappaa messiin sakset ja neula ja lankaa jookos ja niin se kili teki. kun se tuli takasin niin äiti otti ja leikkas suden vatsan auki saksilla ja kaikki kuus kiliä siellä sisällä oli silleen JEE ÄITI ne oli vähän tyhmiä. ja ne marssi ulos sieltä vatsasta siistissä parijonossa ja äiti nakkas muutaman ison kiven sinne kilejen sijaan ja ompeli kivasti sen vatsan kiinni. sitten ne lähti poikkeen ja naureskeli sille sudelle. jonkin ajan kuluttua susi heräs ja sillä oli vähän kummallinen olo ja siitä tuntu vähän että ne kilit oli muuttunu painavammiks siellä vatsassa. no sillä oli kuitenkin jano sen kaiken syömisen jälkeen, ja se tajus että hei siinähän on kaivo vieressä juompa hieman. ja se kumartui kaivoon juomaan mutta kaikki kivet sen vatsassa oli aika epäkäytännöllisiä sellaseen ja ne veti suden kaivon pohjalle hums ja se susi meni nuuskaks. loppu.

Noin. Sikkenä tekstiä. Hei tsekkaa vielä tää biisi, se soi miulla päässä ja kauheen kivat fiilarit:

http://youtu.be/2Jgx3vaDz4M

-i

Koulumatka, kotimatka

Kaaduin pyörällä vesilätäkköön, sain puolet kämmenestäni vereen, menin huuhtomaan sen kirjaston vessaan, lapasiin tarttui verta ja väänsin niistä pienen lammikon vettä kirjaston lattialle, pyörästä vääntyi satula ja kori, vasen käsi on vähän hassun tuntuinen ja kaikesta tuli märkää.

Kurjaisaa.

Ainakin miulla on reppu.

-i

Iloinen päivä, sekava selitys

Löysin repun! Löysin repun löysin repun oikeesti löysin jo eilen tänään ostin ostin repun ostin repun. Reppu ja suklaata ja paahtoleipää ja virkkaamista yhdessä teki miusta jo aika iloisen. Aamut ei ole iloisia koska aamuajatukset ja vihaan sitä miten mie oon ruvennu ajattelemaan vanhoja asioita mitä on tapahtunu tai mitä mie oon tehny joskus ja ajattelen kriittisesti ja se on kamalaa haluan lopettaa sen nyt heti heti heti.

Tänään puhuin yksisarvisista ja nunnista ja Thomas Hobbesista. Tänään suklaata suli miun taskuun ja sitä oli epämiellyttävä poistaa. Tänään oli jäätä maassa ja mie hymyilin ja puhelin ihmisille ja tein läksyt hypärillä ja osasin saksan passiivin ja tekstasin 24 vuotta eteenpäin ja kiipelin yläkertaan ja välitin matikkaa ja nimesin muulin Michaeliksi ja katsoin vanhoja mainoksia ja jätin langanpalasia ympäri koulua. Tänään mie vielä käyn saunassa.

-i

Kukkometsä ja Juha-mäyrä

Me käytiin kiertämässä Kukkolan kilometrin pituinen luontopolku mäyrän johdolla. Opittiimpahan hirveän paljon hyödyllistä tietoa mahlasta, jokamiehenoikeuksista, tuohesta ja valtakunnan metsien inventoimisesta. Tai ehkä me oltais opittu enemmän jos me oltais oikeesti luettu ne infotaulut. Mutta mahlan juoksuttaminen ei ainakaan ole jokamiehenoikeus, ja muut tiedot voi mennäkin sitten sinne lukemaan.

Mie sain vihreetä lankaa ja se on kamalan kivaa. Tosin se on ohuempaa kun 7 Veljestä, joten pitää virkata kaksinkertasena, mutta eiköhän tästä selvitä. Tilkkuja on tähän mennessä viittä vaille 66.

Aion siirtyä taas The Walking Deadin kolmoskauden pariin ja ehkä napata hieman mutakakkua messiin.

-i

Kuin kevytrakenteinen varpunen

Söin puuroa ja hedelmiä, päättelin kaikki kuusikymmentä tilkkutäkkineliötä, tarvitsen taas lisää lankaa, löysin läjän PC-pelejä 3+ vuotiaille ja viihdyn.

 

-i

Disney-olo

Mie vetäydyn välillä omaan pikku maailmaani ja unelmiini. Ja miusta on aika hauskaa että kukaan ei voi koskaan tietää millasta siellä on.

 

Täällä hetkellä on ihan mieletön disney-olo. Tiiätkö, sellanen että tuntuu kuin olis hahmo jostain piirretystä. Jotenkin tiedostaa kaikki sellaset pienet eleet ja liikkeet mitä näkee piirretyissä tai ehkä animessa, ja rupee tekemään niitä. Yritin googlata termin, ilman tuloksia, ehkä tää oon vaan mie.

Vielä kaks päivää ja sitten on loma, eikä miulla oo varmaan ikinä olla näin paljon lomaa tarvitseva olo. En yhtään tiiä mitä aion tehdä, luultavasti tylsistyä totaalisesti viimeistään toisena päivänä, mutta välillä on vaan terveellistä pakottaa itsensä olemaan tekemättä mitään. Huom, juurikin pakottaa. Koska kyllä mie olen tekemättä mitään järkevää paljonkin joka päivä, mutta se tapahtuu koulun ja sosiaalisuuden ja päiväajan jälkeen, siinä vaiheessa kun on ihanaa hengata yksin, koukuttautua sarjoihin, virkata ja unohtua siihen miun pikku maailmaan. Kun on oikeesti tarkotus tehdä kaikkea tuota, niin se kaikki aika käy nopeesti pitkäks. Just ihanaa.

 

53 päättelemätöntä neliötä peittoa varten ja luku vaan kasvaa

 

-i

Minä

 

 

 
Kiitos Mortteli ja Kani, työ ootte aika ihanaihania <3
 
-i

Familiar face

 

 

 

 

 

 

 

Mie en ees tiiä miks mie kirjotan tänne. 

Nojoo. Tänään oli Inka ja tänään oli Dexter. 28 peittoneliötä ja langat loppu.

-i

?

 

Sataa. Mie odotan syksyaurinkoa että voin toteuttaa syksyideoita.

 

 

Kaikki on vähän sekavaa ja sumuista tällä hetkellä enkä osaa sanoa oikein mitään.

 

Ainiin joo 17,5 peittoneliötä

 

-i



Lapaskeli on täällä...

... joka tarkoittaa sitä että syksy on VIRALLISESTI ja TÄYSIN täällä kaikkine myrskyineen ja tuulenpuuskineen ja syksyelementteineen. Tänään mie näin oravan joka ei liikkunut sitten ollenkaan ja se oli aivan nurinkurin ja sisäpuoli ulkona. Sen jälkeen miun naamaan läiskähti märkä lehti. Ja mie myöhästyin ensimmäisen kerran tänä lukuvuonna, joka on mieletöntä siihen nähden, että mie olin viime vuonna ainakin joka toinen päivä myöhässä, joskin niiden päivien väleihin mahtui helposti aina muutama kerta lisää. 

Syksyn kirjoituksista puheen ollen, (joista ei siis ollut puhe) ne on nyt ohi! Joka itsessään tarkoittaa sitä että miulla on sikkenä enemmän aikaa, opettajat tykkäs kyllä tunkea ihan kaikki kirjotustehtävät, esseet ja mitä ikinä ennen kirjotuksia. Joka oli ihan viisasta, koska miun motivaatio koulun suhteen ihmeellisesti laski muutaman yksikön verran heti perjantaina kun astuin liikuntasalista ulos, kinostaiskin paljon ruveta nyt väsäämään ruotsin kirjotelmia. (ei kinosta koska on syksy heh heh)

14 peittoneliötä valmiina.

-i

Update

Ajattelin tehdä peiton. Tällä hetkellä miulla on yksi valmis neliö.

 

Nojoo, huomenna on ruotsin yyoon kirjallinen osio, joten en jää tänne roikkumaan. Eilen tuli tehtyä enkku, viis ja puol tuntia. Ompas muuten mielettömän rumia kuvia.

-i

Kerrankin viikonloppu

Joka puolella on kettuja, ne ilmesty jostain ja nyt ne on kaikkialla. Kaikki alkoi tästä videosta, jonka sain nähdä tällä viikolla.

 



 

 
Miun viikonloppu oli rauhaisa ja rento ja kamalan kiva. Siihen sisälty ainakin jääshotti, jota mie en oikein ymmärtäny missään vaiheessa, Kill Bill 2, sukulaisia, vähintään kaks "sie oot taas tullu pidemmäks" lausetta, mustikkapiirakkaa, savun hajua pihalla, kirkkistä ja tuikkukauden avajaiset.

-i

Uupunut

Mie olen uupunut. Sekä henkisesti että fyysisesti. Ootan sitä päivää kun ei ole pakko tehdä mitään. Pakko on uuvuttavaa.

 

 

 

 

 

 

 

Enkun ja ruotsin yo-kuuntelut ohi. Ens viikolla kirjalliset.

-i

Kaunis taivas

 

 

 

Maanantaina satoi paljon, paljon, mutta illalla oli kaunis taivas. Syyskuu on alkanut. Siinä kaikki.

-i