Aikaa

Järvi on tyyni ja rauhallinen. Matalat kaislikot ja rannalla olevat lehdet ovat jäässä. Taivas on kauniimpaa kauniimpi iltaisin.

Hyvää aikaa tämä

-i

Tarinankertoja

Olipa kerran eräs pieni pöllönalku. Se oli vielä aivan vauva eikä osannut muuta kuin istua puussa ja tuijottaa maailmaa isoilla silmillään. Se vietti aikansa seurailemalla kaikkea minkä vain näki ja teki paljon havaintoja ympäristöstään. Vähitellen pöllö kasvoi ja tiesi koko ajan enemmän mitä maailma oli mutta se ei osannut selittää miksi se oli. Se alkoi keksiä syitä kaikelle ja kaikille. Miksi taivas on sininen? Miksi vuodenajat vaihtuvat? Miksi kaikki muut pöllöt eivät ole samanlaisia kun se itse? Miksi ihmiset ovat niin kovaäänisiä? Miksi sateenkaaret katoavat? 

Pöllö vanheni ja vanheni. Kun se vihdoin oli vanhin kaikista pöllöistä joita maan päällä on nähty, se oli keksinyt lukemattomia selityksiä. Se ei kuitenkaan ollut ikinä oppinut nauttimaan, se ei ollut koskaan edes keskustellut toisen pöllön kanssa. Pöllö oli viettänyt koko ikänsä vain katsellen, seuraten, kysellen ja keksien

Sitten eräänä päivänä pöllö tajusi vastauksen kaikkeen. Kaikkeen mitä se oli ikinä kysynytkään, ja vastauksen elämään. Se räjähti pieniksi hiukkasiksi ihan vain järkytyksestä.

Kiitos, -i

Kaunis päivä

Tänään on kaunis päivä. Aamulla maailma oli muuttunut huurteiseksi, taivas oli kirkas ja oli ensimmäinen takkipäivä. Nyt valkoinen kuura on sulanut ja lämpöinen aurinko paistaa pihlajanmarjoihin. Varpaita kuitenkin kipristeli jo postilaatikkomatkalla, ehkä kengät alkaisi olla ajankohtaiset. Hiukset kertoo kylmemmän olevan tulossa, ne rupeaa sähköisiksi.

Ajattelin värinvaihdosta. Ajattelin hiusten värjäystä ja leikkausta. Ajattelin kameleontteja. Ajattelin muutosta. Ajattelin kameleontteja pyörremyskyssä. Aina mie päädyn johonkin tuollaiseen enkä saa ajatusketjua loppuun. Huono keskittymiskyky.

Ehti jo pimetä ulkona. Olipas nopeaa.

-i

 

Terveisiä

Tuntuu typerältä sanoa että hei olin Ranskassa, koska mie en osaa kasata siitä mitään kokonaiskuvaa. Oli parasta ja eniten kaikkia pieniä asioita mutta kamalan vaikee sanoa mitään järkevää.

Lentokoneessa olen ollu joskus pienenä kun mentiin Helsinkiin. Siitä mie muistan vaan että ilmakuopat oli hauskoja. Tällä kertaa mie olin noin kaks ja puol tuntia varma että myö pudotaan suoraan maahan ja koneesta jää vaan vauhtiviivat ilmaan. No vähän saatoin liioitella. Mutta nousu oli kyllä kamalinta ikinä. Ei siinä mitään jos vaan hönää sisällä, mutta kun kattoo ulos niin sitten ollaankin ylhäällä ja me noustaan ja kamalaa ja kohta joku haikara iskee meidät kurssista ja tarrasin vaan tuoliin, vyöhön, vierustoveriin ja suklaaseen.

Karkkitaidetta hotellilla

Versailles oli mahtava. Myö ei ehitty kierrellä siellä puutarhassa kun muutama vartti, joten ei päästy kovinkaan kauas. Löydettiin kuitenkin salainen aukko aidasta josta pääsi puiden alle metsään sukeltamaan aivan eri tunnelmaan kun siellä muualla. Ei saanu kuljeskella ruoholla, joka oli typerää. Siellä oli outoja patsaita kaikkialla ja jättipuita joita halasin. Sisällä kaikki oli kullattu ja oopperasali oli huikea. Olisin voinu vaan jäädä sinne tuijottamaan ikuisesti.

Minun sammakkoprinssi

Versaillesissa on ikuiset bileet.

Maailman pelottavin seinäkoriste.

Pariisissa on joka puolella puluja. Miljoonia puluja. Muutenkin kaikkialla on aina lintuja, miusta tuntuu että ne ehkä valtaa joskus maailman, eikä kukaan osaa aavistaa koska ne näyttää aina vaan hengaavan. Kieroja.

I choose you pulu!

Hieno lokki duude

Metroasemat oli vaihtelevasti värikkäitä ja nuuskaisia.

Mie sain tehtäväksi kuvan ottamisen Eiffelin keltaisesta vessasta. Homma hoidettu.

Metrot oli kavereita eikä edes kovin ahistavia. Siellä oli paras haitarimies jota rakastin, hönäilevä perhonen, mies joka pelästytti meidät hyppäämällä huutaen ulos, laulua ja ihmisiä ja pehmeitä penkkejä. Ranskalaiset on parhaita. D'orsayn taidemuseossa oli taulu jossa kaks alastonta miestä tappelee: ginger vampyyri puree toista miestä kaulaan ja iskee sen selkään, taustalla kaks hahmoa katselee arvostelevasti ja ylhäällä hillitön demoni lentää iloisen näköisenä. Samalta taiteilijalta oli myös sellanen missä kauhea määrä alastomia naisia lähtee parvena lentoon ihan kuin tuulen mukana. Outoa sinänsä.

Haa löysin sen! Adolphe William Bouguereaun on siis tämä

 No huh huh.
-i

Maailmoille siitä oppimaan elämästä!

Huomenna kello 7.00 lähtee bussi Joensuusta kohti Helsinkiä ja sieltä jatketaan lentäen koneella Ranskan suuntaan. Miten tässä näin kävi?

Pariisissa on sadetta koko viikon, patonkeja, ranskaihmisiä, patonkeja, Amélie-kahvila, sivistystä, patonkeja, pelottavia metroja ja taskuvarkaita. Alle kahdenkymmenenneljän ikäiset (jos oikein muistan) pääsee kaikkiin museoihin ilmaiseksi! Jos palaan kotiin kokonaisena lupaan olla onnellinen ja halata kotimäntyä.

Minulla on kamera, oranssi huivi ja metsäreppu. Olen valmis. BRING IT ON!

-i

Miettiminen on elämän suola

Mietin tässä muutamaa perimmäistä kysymystä. On ehkä hauskointa miettiä.

Mitä on rohkeus?
- Rohkeus on sitä että tekee jotain vaikka pelottaakin. Peloton, pelkäämätön, arkailematon, urhea, uskalias. Leijona on tyypillinen rohkeuden symboli. Miksi? Se on petoeläin, "eläinten kuningas", mutta c'mon yksi norsu tallaisi sellaisen helposti lätyksi. Onko leijonat kovin rohkeita vai onko ne vaan hyviä puhujia ja sitä kautta päässeet julkisuuteen?

Mitä on viisaus?
- Sitä että osaa tehdä viisaita päätöksiä ja näkee kokonaiskuvan. On paljon älykkäitä, järkeviä ja jopa nerokkaita ihmisiä, mutta viisaus on harvinaista ja maagista, siihen tarvitsee kokemusta ja tietoa elämästä. Pöllöt on jotenkin aina kuvattu viisaina, ja siitä olen kyllä samaa mieltä koska pöllöt on mahtavia.

"Viisaus on sitä että tietää ettei tiedä oikeastaan mitään."
 - Sokrates

 Tyhjentävien vastausten mestari.

Ps. Olisko mahdollista lentää rakettirepulla ylösalaisin jos sen repun vaan säätää väärinpäin selkään? Miten siistiä olis omistaa sellanen lemmikkiapina joka kuljeskelis messissä lentäen väärin päin rakettirepulla. Oikeesti.

-i

Kaupunkiin on saapunut syksy

Syksy on täällä sen tajusin joku päivä liikennevaloissa. Ystäväni mielestä se on ollut täällä jo kesäkuun lopusta.

Tänä kesänä meidän nuotio täyttyi järvestä.

 

 

Ikkunan takana oleva pihlaja on vanha kaverus. Siinä lentelee tuttuun tapaan parvi leikkiviä lintuja.

-i

Eläimet on vauvoja

Keskittyminen paranee katsomalla söpöjen eläinvauvvojen kuvia? Vihdoin tekosyy kissavideoihin! Eikun siis...

Puolitoista minuuttua jos kelaa niin ne on saanu turhaa alta pois. Toisaalta jos olet turha ihminen niin kannattaa katsoa. Miten määritellään turha?

 http://www.dailymail.co.uk/news/article-2210614/The-power-cute-How-looking-pictures-baby-animals-help-improve-concentration-levels.html

Voisin tehdä kissakollaasin matikan koetta varten. Ja muutenkin elämää.

-i

Ensimmäinen päivä.

Nyt on lokakuu. Minun palikkakalenteri sanoo edelleen että on kolmas päivä syyskuuta. Ehkä miun pitäis päivittää se koska ensimmäinen päivä on aina uusi. Nyt on lokakuumaailma. Palikkakalenteri pitää aina päivittää niin että käy jokaisen kuluneen päivän läpi, muuten ne saattaa vaikka kadota aika-avaruusulottuvuuteen ja eksyä, ja se olisi aika ikävää. Minun huone ei muutenkaan taida olla ajassa, pöydällä olevaan pieneen liitutauluun on kirjoitettu koukeroilla Spring.

Joku päivä kaipasin joulukalenteria. Huomenna on jo toinen päivä ja saksan koe aikoo tulla tehdyksi nopiassa tahdissa. Radiossa soi Anna Puu, joka kehotti sanomaan kolme pientä sanaa.

On ihanata kun löytää jonkun tavaran ja muistaa ne muistot ja tapahtumat mitkä siihen liittyy. Löytämisellä tarkoitan sitä kun joku tavara on sulautunut muiden tavaroiden joukkoon niin ettei siihen enää kiinnitä huomiota, ja joku päivä vaan huomaa että siinä se on koko ajan ollut. Jo minun yöpöydällä on paljon muistotavaroita tai jotain sinne päin. Vähän oranssia kovaa narua joka kulki viikon housuntaskussa Lapissa. Pringlespurkin kansipaperi bussista, johon on huonolla menestyksellä kirjoitettu muutaman yhtyeen nimet. Pitkäaikainen avaimenperä, jonka sisällä voi nähdä limassa kelluskelevia kullanvärisiä kolikoita ja palluroita, ja joka päätti eräällä matikantunnilla valuttaa limansa taskuuni. Indiana Jones-boxi on lojunut välistä lattialla ja nyt pöydällä ainakin keväästä asti. Kännykkäkoru, joka on pieni sinikukallinen nuhruinen ja hämmentynyt norsu, jonka nimi Mikä Tahansa Muu Kuin Mauno. Sitä kutsutaan yleisimmin Maunoksi. Sillä on identiteettikriisi. Narnian tarinoiden ensimmäinen osa englanniksi, jonka aloitin enkä ikinä jatkanut. Tätä voisi jatkaa ikuisesti.

i