Top of the world

Minulle vuodenvaihde on Tähtisumua ja Tummia Varjoja. Heh heh. Uusi vuosi on typerä, silloin tulee aina pienoinen masennus enkä todellakaan halua lähteä yhtään minnekkään. En varmaan ikinä nauttisi sellaisista isoista paljon-porukkaa-paikalle-hiprakassa-nyt-lasketaan-kaikki-yhteen-ääneen-kymmenestä-alaspäin-juhlista. Nollaan pääsyn jälkeen ei kuitenkaan tapahdu mitään järisyttävää ja loistavan kirkasta niinkuin voisi kuvitella. Ajatella jos maailmalla ja kalenterilla ja mafialla on oma yhteinen salaliittonsa ja uusi vuosi onkin vain harhaa jolla lisätään rutkasti alkoholin ja rakettejen myyntiä. Ehkä ensi vuonna juon itse itseni enemmän tai vähemmän iloiseksi ja katson Johnny Depp-leffoja. Miulla oli vielä joku uuden vuoden kyseenalaistava ajatus mutta se juoksi pois.

Löysin muuten tämän kappaleen jota olen etsinyt jo muutaman hetken. Ehkä kaksikin vuosisataa.

Tein vedenpitävän lupauksen itselleni että yritän kovasti löytää keinon koettaa olla murehtimatta niin paljon ja tulla onnellisemmaksi ihmiseksi. Se ei ehkä tule onnistumaan.

-i

Heräsin

Jalkojen mielestä lumi on kylmää. Sisällä on lämmintä.

-i

Still

Mie en oo tehnyt paljon mitään. Mutta sehän on hyvä asia. Kävin tänään vähän riehumassa ja kastelemassa jalat metsässä. Miun aivot yrittää huijata ja laulaa koko ajan "This is halloween, this is halloween". Siis koko ajan. Onnistuin koukuttamaan itseni The Walking Deadiin ja nyt pitää vain odotella lisää jaksoja. Oijoi. Ja kappas kummaa, nythän onkin jo huominen.

Piirsin sitten sen kissaeläimen. No en ihan koko eläintä mutta katseen ainakin. 

Sarjakuva tältä syksyltä. Ideaa ei tarvitse tajuta mutta jos haluaa tietää enemmän niin ainahan voi kysyä. En pidä tietyistä kohdista (joita on aika paljonkin), mutta en kerro mitä ne ovat koska silloin ne panee merkille. Ei siitä sen enempää. Ps. selkeä kuva ja silleen.

On liian pimeää kirjoittaa ja yritän arvailla kirjaimia. Ei ole kätevää tämä. Kaipasin tänään pois. 

Edelleen täällä, -i

Kissaeläin

Nauroin. Nauroin ainakin mielessäni. Kaikille vanhoille jutuille jossa ei ole mitään järkeä. Siksi ne onkin niin ihania. Nauroin sille nauramiselle ja vihreille silinteripäisille kissoille ja lapasille joille liimataan korvat ja lentävälle antiloopille varsinkin nauroin paljon ja zombeille ja punaiselle sohvalle jolla olen nauranut. Ja sitten myös vuohille ja rotille ja punapöllöille jotka on omaisia ja sille että kahdeksan kokonaista ruisleipää ja vahoille keskustelujen selaamiselle. Ja tietysti kaikille kauan aikaa sitten olleille luisteluille ja oranssille taivaalle ja tähti/avaruusalusplaneettahökötin-kiistalle ja niille pienille asioille ja lauluille ja koirille ja salaisuuksille. Ja ei voi unohtaa sitä harmaassaa maailmassa elänyttä värilintua ja niitä temppuja ja ruskeakuonoista ja seinää ja naurua. Ja delfiini ja valas ja koiria koiria koiria ja voi että. Ja kaikki se mitä ei muista mutta tietää että jos muistaisi niin nauraisi kyllä. Ja vielä vanhat taikuriesitykset ja voivoi. Nauroin.

Toivottavasti joku tunnisti itsensä ja nauroi ehkä myös. Mielessään. 

Mie haluan piirtää kissaeläimen.

-i

God jul

Elämää talossa. Puettu kuusi. Neljä kynttilää pianon päällä. Takkatuli. Pehmeät upottavat matot. Nukkuva konna. Leipomista. Eniten alennusjoulukukkia. 

Ihanaa. Ei tarvitse ajatella eikä suunnitella mitään. Voin hönäillä isossa hupparissa ja kivoissa vaatteissa, tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa, käydä välillä ihailemassa kauneutta ulkona, kuunnella musiikkia ja syödä tuoreita asioita suoraan uunista. Onko tämä sitä rentoutumista?

Mukaisaa joulua, -i

Oh my keskiviikko

Punaiset verhot ovat kumman rauhoittavat yhdistettyinä ihanaan unohdettuun musiikkiin. On parhautta kuunnella kappaleista taustaääniä ja pieniä yksityiskohtia ja torvia. Varsinkin torvia. Olisin iloinen pienen pienestä taskukokoisesta torvea soittavasta lohikäärmeestä joka soittaisi taustamusiikkia aina tarvittaessa. Jos vielä saisi tuulta purkissa niin olisin tyytyväinen maailmaan. 

Teki mieli listata jotain mutta en keksinyt mitä. Ehkä vielä keksin. Lintu oli tänään innoissaan ja vuohi löi minua ohimennessään. Aika outoa.

Tietäisin tarkkaan mitä haluan piirtää mutta ajatuksia ei ole mahdollista kopioida paperille, ja sepäs vasta onkin tuskaa. Pitää ehkä silti kokeilla huomenna.

Kaksi päivää. Koulua. Typerää koulua, järjetöntä ja mielettömän hillitöntä koulua. En halua, en pysty, ei pyge, onko pakko? Kirjoitin justiinsa valmiiksi ruotsin kirjotelman ja äikän esseen, jossa (miusta tuntuu) on 200 sanaa liian vähän. Ihan typerää näin lähellä, elä ennää kehtoo koulu. Elä viitti kehdata.

Väsyttää, haluan nukkua, -i

Edit: OBS. hämy otsikon ja päiväyksen vertaus, aikamoista

Maailma on täynnä haita. Jos et sopeudu niin sinut syödään elävältä.

Noin sanoi telkkari eräänä perjantai-iltana ei kovin kauan sitten. Mutta millä tavalla maailma on täynnä haita? Onko kaikki materia vain haita ja itsekin olet? Jos muu maailma jossain erilaisuuden merkkejä, se syödään.  Vai tarkoittaako se vain sitä että lopulta kaikki joutuvat hain syömiksi, mitä pidempään on selvinnyt, sitä nopeammin se todennäköisesti tapahtuu. Hait ovat yksi maailman peruselementeistä. 

Bongasin eilen hain hampaan. Ihan sen takia liitän muutamia kuvia jotka nappailin täältä.

Hai on hassu sana.

-i

Saisiko olla klemmari?

The Joulukalenteri on saapunut. Se on täynnä ihan vaan parhautta.

Aikamoista kun vain viikko enää koulua. Ihan pian on kaikki ja mie en oikein tiedä pysynkö messissä vai oonko jo pudonnut lumeen ja kärryt viilettää kaukana edessä. Ehkä mie vaan jään tähän istumaan ja katson taivasta, koska eikös se ole ihan sama olla vain. Katsotaan miten pitkään menee ennen kuin jäädyn.

Ihana on se tunne kun on aivan sama lähdetkö nyt vai kohta vai kohtapuoliin, kun on kuitenkin jo valmiiksi myöhässä. Hyvät lähtökohdat matikan tunnille. Mie toivon että jouluinspiraatio saapuu piakkoin ja pää tyhjenee vielä vähän lisää. Miulla on monta ideaa tännekkin kirjoitettavaksi, mutta en saa niitä kypsyteltyä vielä kokonaisiksi. Oon alkanu pitämään listojen tekemisestä, ne selkeyttää asioita ja saa ajatukset säilymään.

Sain yllätyksellisen VIESTIN ja KUOLIN. Miten typerää että ajatukset jää roikkumaan jostain yhdestä asiasta ja sitten ei vaan pysty tekemään mitään muuta. Nyt voisin vaan kuunnella ihanan eeppistä Leap Year-musaa koko yön mutta en jaksa koska uni hyökkää päälle ennemmin tai myöhemmin. Voisin myös katsoa minun lempileffoja paljon ja olla hyväntuulinen ihminen. Katsotaan mitkä fiilikset aamulla on.

Miulle tulee viluinen olo koulussa nykyään jo t-paidassa. Kylmyys selvästi kiristyy. Nyt ajatukset ei enää virtaa joten saa riittää.

Hyvää Luciaa, -i 

Posti toi uusia tuttavuuksia

Hyvää itsenäisyyttä itse kullekkin! Hieno päivä tänään, hieno myöskin eilinen. Vohvelit, vapaus ja vampyyrintappajat tuovat tunnetusti onnea.


Heräsin ihanaan aamuun. Lumi ja pakkanen ja kirkas taivas ovat kavereita. Nykyään iltataivas on usein kaunis kuin nuori antilooppi ja siitä tekisi vaan mieli ottaa kuvia. Kynttiläaika on alkanut ja kaksi rumaa Suomi-kynttilää palaa koneen takana pimeää ikkunaa vasten. Ulkosauna ja hangessa on lyhtyjä ja ihmisiä kotona. Joulu hiipii mieleen ja täyttää kaikki kolot jotka löytää.

Postiherra Paddington toi eilen lahjoja. Nykyään korvassani asustaa sekä sammakko että lohinen käärme. Huomasin myös että korvista on kamalan vaikea ottaa kuvia. Varsinkin omista.

-i

Eläin elää, ihminen ihmettelee

Järvi laulaa ja poksahtelee. Talvitakki on nyt esillä. Kaunein ja inspiroivin päivä aikoihin. Bonsaipuu sai tänään aurinkoa.

-i

27.11.

Tänään on tiistai marraskuun loppupuolella. Tänään on minun synttärit. Tänään olen vuoden vanhempi tai nuorempi tai jotain muuta riippuen vertauskohteesta. Luultavasti vanhempi.

Hyvin outo päivä, paljon mielettömiä keskusteluja, zombit oli maailman hitaimpia, rambo iski tangon puuhun, vatsa vedettiin auki ja mie ostin jäätelökakkua.

17-vuotiaana on tyttö kauneimmillaan. Hieno juttu ja ei paineita. Tänään tuoksui talvi ilmassa kun menin ulos. Ihana on se tuoksu.

-i

Ps.Iloista päivää kaikille ja kelle hyvänsä

 

Sain postipaketin

Se sisälsi kaksi karkkia (kirsikka ja vadelma), ison kuivan lehden, paljon maailman pienimpiä tarpeellisia kumilenksuja, mielettömän likaisen paperilennokin ja virallisen kirjeen.

Kiitos, -i

Täältä ikuisuuteen

Sade saa veren liikkeelle ja ajatukset lentoon. Sade on kaveri. Usein koulu- taikka kotimatkoilla miun mieli alkaa ihan huomaamatta keksiä tarinaa ja se jatkuu ja jatkuu ja sitten huomaakin olevansa perillä. Mieli tykkää raittiista ilmasta. Joku sais koottua jo kirjan pelkästään matkoilla sepitetyistä pikku tarinoista, mutta miusta tuntuu että ne saattaa noudattaa muutamia tietynlaisia kaavoja. Ehkä jos ne nappais imurilla tai millä vain kiinni ja muokkailis ja yhdistelis ja leikkaaliimailis niin sieltä saisi jotain kokonaista esiin.

Aamuisin miulla on kylmä. Tänään oli huonoista huonoin aamu ja näin outoja, kummallisia mutta tuttuja unia, jotka karkailee aina kauemmaksi hämärään kun niitä yrittää muistella. Tiedättehän kun on niitä unia jotka on tuttujatuttujatuttuja ja ne on nähnyt monet kerrat aikaisemminkin. Niitä ei kuitenkaan muista ikinä ennen kuin ne tulee taas ja sillon tajuaa sen jo silloin unessa ja ne on turvallisia. Ne on yleensä outoja, mutta kiinnostavia ja kun muistaa sekä tietää mitä tapahtuu niin voi itsevarmasti tehdä mitä haluaa. Pidän niistä paljon.

Viikon päästä mie en enää tiedä mitä ajatella. Voihan viikko. Ja taas ruotsin koe samana päivänä.

Nykyään mie en osaa ikinä sanoa sitä mitä pitäis. Tai siis en osaa muuttaa miun ajatuksia lauseiksi tai sanoiksi tai virkkeiksi tai lauluiksi tai yleensä ymmärrettäviksi kommunikointikeinoiksi. Tosi ärsyttävää kun on joku ajatus tai mielipide tai mitä vaan ja mie yritän selittää ja ei ole mitään järkevää. Ja tämä koskee yleensä niitä ihmisiä jotka ei siitä sekavuudesta asiaa tajua. Kiitos niille jotka tajuaa, te pelastatte minun päivät.

Kyllä on ihmisen mieli ailahtelevainen. Ainakin minun.

-i 

Vitjan vitja.

Nyt on harmaa mieliala. Harmaata on myös ulkona ja koulussa ja harmaudessa. Olin leirillä ja tunsin että olen huono. Miksi ei voi olla tuollainen ja tuollainen ja sitten on vaan huono. Oli kyllä parasta ja voin muistella nauravan juoksevia lapsia muumitunnarin tahtiin silloin kun siihen on aihetta. Kokemuksia ja silleen.

Tiedostin että on olemassa bussiajatuksia. Sellaisia jotka tulee aina kun on tulossa bussilla kotiin. Silloin kun ollaan jo aika lähellä. Silloin niitä tulee. 

Onneksi on miljoona ihanaa ihmistä. 

-i

BUUJAA

Miun blogia on käyty kattomassa 500 kertaa. 500. Hillitöntä.

Ja kuitenkin joku on vaan trollaillu, löytäny tänne ja käyny ihan ilkeyttään nostamassa lukuja. Jos näin on, mene roskiin sinä joku. Mutta toiaalta enhän mie sitä voi tietää joten antaa mennä vaan ja pidetään illuusiota yllä.

Jonkun tasoisen juhlan kunniaksi liitän tämän videon jota rakastan jostain syystä paljon. Ompas tänään selkeä päivä.

Thank you come again, -i

On sunnuntai

Mie olen kipeä. Ääni on vaihtanut henkilöllisyyttä ja mukana kulkee äärimmäinen nenäliinapakkaus. Niisk.

Lukujärjestystä pystyy järjestämään niin että jossain jaksossa ei perjantaisin olis ollenkaan koulua. Pystyisköhän niin tekemään maanantaillekin? Sitten maanantai katoais aika-avaruus-ulottuvuudesta. Sen jälkeen tiistai vähitellen muuttuu uudeksi maanantaiksi ja keskiviikko tiistaiksi ja keskiviikko katoaa kokonaan koska arkiviikossa on vaan neljä päivää eikä silloin ole tilaa kääntökohdille. Torstai ja perjantai pysyy samoina mutta lauantaita tulee kaksi kun viikonloppu on kokonaan lauantaita. Edellisestä maanantaista tulee sunnuntai. Aika on kamalan vaikea käsite.

Tänään mie heräsin myöhään, söin karjalanpaistia, tapoin puolikkaita liikemiehiä ja aion olla vielä aktiivinenkin noin seiskan maissa. Huh huh. Pitäis kääntää ajatuksia ruotsiksi ja tehdä pakollisia asioita. Pakollisia asioita ei pitäis olla. Olisin paljon onnellisempi jos vois oikeesti ja autuaasti valita mitä tekee. Typerä mafia joka johtaa kaikkea ja laittaa ajatuksia ihmisten mieliin, koska niin se toimii. 

Hyvää isänpäivää kaikille asianomaisille ja niille, jotka vastaisi "kiitos samoin". Hyvää päivää niille muille.

Niisk, -i

EXTRA EXTRA read all about it

Aivan ja kyllä vain. Kirahveja. Muutama vain joten ei kannata innostua. Tai pelästyä.

Joskus kirahvitkin vaan inspaa.

Jotain muuta ensi kerralla, -i

Marrasukko on saapunut

Marraskuu on täällä siitä olen iloinen. Ehkä. Kai. En tiiä. Vaikee välillä tietää onko iloinen ja mistä ja miksi, mutta ehkä ei tarviikkaan tietää ehkä voi lakata ajattelemasta ja vaan olla iloinen jos on. Kamalaa on se kun koko ajan on jotain mitä pitäisi tehdä jos ei nyt niin ainakin kahden viikon säteellä. Samalla kun toisia asioita saa pois alta niitä ilmestyy enemmän näköpiiriin ja sitten pitää taas miettiä. Miten sellaiset pienet asiat kuten koulutyöt saakaan stressaantumaan?

Tekis vaan mieli piirtää koko ajan. Mutta sitten menee inspis kun ei onnistu. Sen takia mie päädynkin söhertämään kirahvin toisensa perään, välissä aina jokunen krokotiili (krokkodiiler!). Voisin ottaa haasteeksi opetella vaikka vesinnokkaisen eläimen ja pöllön. Lisäksi pitäis tehdä kuviksen sarjakuva loppuun jonka olin ihan unohtanut.

Mie olin kuullu tän biisin noin miljoona kertaa radiosta ennen kun tajusin että sehän on tosi hyvä. (Luulin btw pitkään että siinä lauletaan "beliebers believe")

Seuraavaks voiskin olla vuorossa ruokaa, jäätelöä ja leffa.

PS: Ei nyt enää voi olla syksyoranssia, joten mie tein ulkoasupäivityksen. Sanokaa joku jos se on ihan ruma. Thanks.

-i

Aikaa

Järvi on tyyni ja rauhallinen. Matalat kaislikot ja rannalla olevat lehdet ovat jäässä. Taivas on kauniimpaa kauniimpi iltaisin.

Hyvää aikaa tämä

-i

Tarinankertoja

Olipa kerran eräs pieni pöllönalku. Se oli vielä aivan vauva eikä osannut muuta kuin istua puussa ja tuijottaa maailmaa isoilla silmillään. Se vietti aikansa seurailemalla kaikkea minkä vain näki ja teki paljon havaintoja ympäristöstään. Vähitellen pöllö kasvoi ja tiesi koko ajan enemmän mitä maailma oli mutta se ei osannut selittää miksi se oli. Se alkoi keksiä syitä kaikelle ja kaikille. Miksi taivas on sininen? Miksi vuodenajat vaihtuvat? Miksi kaikki muut pöllöt eivät ole samanlaisia kun se itse? Miksi ihmiset ovat niin kovaäänisiä? Miksi sateenkaaret katoavat? 

Pöllö vanheni ja vanheni. Kun se vihdoin oli vanhin kaikista pöllöistä joita maan päällä on nähty, se oli keksinyt lukemattomia selityksiä. Se ei kuitenkaan ollut ikinä oppinut nauttimaan, se ei ollut koskaan edes keskustellut toisen pöllön kanssa. Pöllö oli viettänyt koko ikänsä vain katsellen, seuraten, kysellen ja keksien

Sitten eräänä päivänä pöllö tajusi vastauksen kaikkeen. Kaikkeen mitä se oli ikinä kysynytkään, ja vastauksen elämään. Se räjähti pieniksi hiukkasiksi ihan vain järkytyksestä.

Kiitos, -i

Kaunis päivä

Tänään on kaunis päivä. Aamulla maailma oli muuttunut huurteiseksi, taivas oli kirkas ja oli ensimmäinen takkipäivä. Nyt valkoinen kuura on sulanut ja lämpöinen aurinko paistaa pihlajanmarjoihin. Varpaita kuitenkin kipristeli jo postilaatikkomatkalla, ehkä kengät alkaisi olla ajankohtaiset. Hiukset kertoo kylmemmän olevan tulossa, ne rupeaa sähköisiksi.

Ajattelin värinvaihdosta. Ajattelin hiusten värjäystä ja leikkausta. Ajattelin kameleontteja. Ajattelin muutosta. Ajattelin kameleontteja pyörremyskyssä. Aina mie päädyn johonkin tuollaiseen enkä saa ajatusketjua loppuun. Huono keskittymiskyky.

Ehti jo pimetä ulkona. Olipas nopeaa.

-i

 

Terveisiä

Tuntuu typerältä sanoa että hei olin Ranskassa, koska mie en osaa kasata siitä mitään kokonaiskuvaa. Oli parasta ja eniten kaikkia pieniä asioita mutta kamalan vaikee sanoa mitään järkevää.

Lentokoneessa olen ollu joskus pienenä kun mentiin Helsinkiin. Siitä mie muistan vaan että ilmakuopat oli hauskoja. Tällä kertaa mie olin noin kaks ja puol tuntia varma että myö pudotaan suoraan maahan ja koneesta jää vaan vauhtiviivat ilmaan. No vähän saatoin liioitella. Mutta nousu oli kyllä kamalinta ikinä. Ei siinä mitään jos vaan hönää sisällä, mutta kun kattoo ulos niin sitten ollaankin ylhäällä ja me noustaan ja kamalaa ja kohta joku haikara iskee meidät kurssista ja tarrasin vaan tuoliin, vyöhön, vierustoveriin ja suklaaseen.

Karkkitaidetta hotellilla

Versailles oli mahtava. Myö ei ehitty kierrellä siellä puutarhassa kun muutama vartti, joten ei päästy kovinkaan kauas. Löydettiin kuitenkin salainen aukko aidasta josta pääsi puiden alle metsään sukeltamaan aivan eri tunnelmaan kun siellä muualla. Ei saanu kuljeskella ruoholla, joka oli typerää. Siellä oli outoja patsaita kaikkialla ja jättipuita joita halasin. Sisällä kaikki oli kullattu ja oopperasali oli huikea. Olisin voinu vaan jäädä sinne tuijottamaan ikuisesti.

Minun sammakkoprinssi

Versaillesissa on ikuiset bileet.

Maailman pelottavin seinäkoriste.

Pariisissa on joka puolella puluja. Miljoonia puluja. Muutenkin kaikkialla on aina lintuja, miusta tuntuu että ne ehkä valtaa joskus maailman, eikä kukaan osaa aavistaa koska ne näyttää aina vaan hengaavan. Kieroja.

I choose you pulu!

Hieno lokki duude

Metroasemat oli vaihtelevasti värikkäitä ja nuuskaisia.

Mie sain tehtäväksi kuvan ottamisen Eiffelin keltaisesta vessasta. Homma hoidettu.

Metrot oli kavereita eikä edes kovin ahistavia. Siellä oli paras haitarimies jota rakastin, hönäilevä perhonen, mies joka pelästytti meidät hyppäämällä huutaen ulos, laulua ja ihmisiä ja pehmeitä penkkejä. Ranskalaiset on parhaita. D'orsayn taidemuseossa oli taulu jossa kaks alastonta miestä tappelee: ginger vampyyri puree toista miestä kaulaan ja iskee sen selkään, taustalla kaks hahmoa katselee arvostelevasti ja ylhäällä hillitön demoni lentää iloisen näköisenä. Samalta taiteilijalta oli myös sellanen missä kauhea määrä alastomia naisia lähtee parvena lentoon ihan kuin tuulen mukana. Outoa sinänsä.

Haa löysin sen! Adolphe William Bouguereaun on siis tämä

 No huh huh.
-i